Tuule, tuuli, leppeämmin
Tuule, tuuli, leppeämmin / missä köyhä raataa, / viluissaan tai palavissaan / kotapuita kaataa.
Tuulen leyhkät, virsin vienoin / köyhää tuuditelkaa: / köyhä työst' on uupunut, / ei siedä univelkaa.
Laulakaa, te pienet linnut, / köyhän pihapuissa: / Ilo köyhään ilmeneisi, / tuntuis rintaluissa.
Hellytelkää köyhän mieli - / sitä köyhä soisi: / köyhä on luotu laulajaksi, / köyhä laulun loisi.
Soita, salo, kanneltasi / viihdä köyhän mieltä, / harvoin köyhä lemmen saa, / vaan usein luista kieltä.
Lemmitelkää, kukat pienet, / köyhän lasta kaitaa / köyhän laps’ kun marjotiellä, / astuu ahon laitaa.
Läikkyelkää, lahden laineet, / köyhän kotaan asti: / köyhän sydän läikehtisi / siitä sulommasti.
Hohda vielä hopeammalle / virran välkkypinta: / hopealle siitä hohtuis / köyhä-raukan rinta.
sanat: A. V. Forsman (Koskimies) (1856–1929), sävel: Jean Sibelius (1865–1957)
kuva: Kirjatimpuri