Riikka Sandbergin esikoisromaanin tarina alkaa vuonna 1976 Norjan vuonossa vanhalla lautalla, jossa elokuvateatteria mantereella pyörittävä Tine ja hänen miehensä kuvanveistäjä Runar ovat matkalla Ørjan saarille. Heidän on tarkoitus esittää saarelaisille elokuvia mukanaan olevilla laitteilla. Tine on lapsesta saakka ollut mumminsa mukana elokuvia näyttämässä ja perinyt häneltä sen taidon. Runarin isovanhemmat ovat asuneet Ørjalla, siksi hän tuntee paikan hyvin. Hän on käynyt vuosittain saarella myös tekemässä työtään.
Sattumalta seudun paikkoja tutkiessaan Tine löytää hylätystä vajasta vanhan lankamagnetofonin ja siihen kuuluvia nauhoja. Hän alkaa kuunnella saarilla joskus asuneen tytön tuntemuksia elämästään, josta tyttö nauhoilla kertoo. Nauhojen tarinat alkavat toukokuussa vuonna 1950 saksalaisten miehityksen jälkeen.
Tine löytää myös viereisellä saarella sijaitsevan, tyhjillään olevan talon. Kun hän yrittää kysellä paikallisislta ihmisiltä sen omistajasta tai äänitteiden kertojasta, kaikki vaikenevat. Tinen on selvitettävä, mikä on sellainen Ørjaan liittyvä salaisuus, josta kukaan ei halua puhua.
Sandbergin romaanin sisäisenä teemana kulkee elämätön ja täysillä eletty elämä. Lukijan pohdittavaksi jäävät siihen liittyvät moraaliset kysymykset.
