Jostakin kaukaa, olemisen energiausvan seasta tipahtaa maahan kissan hahmon saanut Tutkija ja Henkiopas, jolle on edellisen tehtävän epäonnistuttua annettu uusi tehtävä tutustua ihmiseen, tässä tapauksessa Kirjailijan elämään. Tehtävässä onnistuminen saattaa mahdollistaa Tutkijan pääsemisen Ylemmälle Tasolle.
Katja Ketun (s. 1978) uusin romaani Erään kissan tutkimuksia liikkuu useassa eri aikatasossa; veljessodan aikaisista Suomen tapahtumista alkaen aina jatkosodan loppumiseen ja sen jälkeiseen elämään tapahtumapaikkana syrjäinen kylä rajan pinnassa pohjoisessa maankolkassa. Toisaalla liikutaan nykyajassa pohjoisesta kotoisin olevan Kirjailijan työn ja yksityiselämän haastavissa tilanteissa ja menetysten keskellä. Teos käsittelee myös kirjallisen työn epävarmuudessa ja usvassa elämisen puolta, joka on välttämätön paha ennen uuden idean syntymistä ja jonka vaativuudesta lukijoilla ei ehkä ole aavistustakaan. Äänen saa vuorollaan Kirjailija, Tutkijakissa ja isoisoäiti Eeva päiväkirjansa muodossa. Katja Kettu taitaa pohjoisen ihmisen dialogin, jota on herkullista lukea.
Miksi juuri kissa on valikoitunut Tutkijan osaan? Perinteisesti kerrotaan, että kissalla on yhdeksän henkeä, joten lukija saattaisi kysyä, moneskohan tässä on Tutkijan kohdalla menossa? Sanotaan myös, että kissa putoaa aina jaloilleen, joka näyttäisi myös omien empiiristen tutkimusten mukaan olevan tosiasia. Monien kansojen, muiden muassa egyptiläisten, kreikkalaisten ja skandinaavien, mytologioissa kissalla on merkittävä ja arvostettu asema. Kissa on usein hedelmällisyyden symboli, monelle kipeä aihe, jota tämä romaani myös varoen lähestyy. Nämä ovat tietenkin vain arvailuja kissan osuudesta tämän tarinan syntyyn.
Mistä löytää ankeiden elämänolojen keskellä voimia jatkaa elämää ja omaa työtä, teos kysyy, ja mistä sen voiman ovat löytäneet edesmenneet naiset monessa polvessa jo tätä ennen. Vaikeiden vaiheiden jälkeen eläytyminen heidän kokemuksiinsa avaa romaanin Kirjailijalle tien mahdollisuuden uusien tulkintojen löytymiseen. Se havahduttaa Kirjailijan huomaamaan oman asemansa sukupolvien jatkumossa, jossa hän itsekin on täyttämässä omaa merkittävää tehtäväänsä.
