Heli Suutarin (s. 1971) kirja Palava pää ja muita terapeutin tunnustuksia on lohdullista luettavaa sellaisille, jotka tuskailevat joskus omien ajatustensa kestämisen kanssa. Kokeiltuaan itse elämänsä varrella erilaisia terapeutteja akselilla A:sta H:hon kirjoittaja on päätynyt toteamukseen, että kaikki auttajat eivät ole kaikille sopivia, vaikka koulutus olisikin hallussa. Lopulta tärkein rooli on kuitenkin ihmisellä itsellään, koska ”ihminen itse on oman mielensä paras asiantuntija”.
Monen muun herättävän asian ohella Suutari mainitsee Irvin D. Yalomin kirjassaan tiivistämät eksistentiaaliset perusteemat kuolema, tarkoituksettomuus, yksinäisyys ja vapaus, joista monet ongelmat nousevat ja joita terapiassa usein käsitellään. Erityisesti vapauden teema tässä yhteydessä on aina kiinnostava. Kirjoittaja toteaa vapaudesta ja siihen liittyvästä vastuun ottamisen vaikeudesta, että ”juuri kun pitäisi ottaa ratkaiseva askel, voi olla turvallisinta jäädä sittenkin vanhaan tilanteeseen”. Tuttu juttu, vai mitä?
Viimeisen osan Aika parantaa -jaksossa Suutari tarjoaa lohdun sanoja päärustinkinsa kanssa kamppaileville muistuttaen myö siitä, että mielen vaikeudet voivat olla myös arvostettavia ja että aika on usein se, joka armahtaa ja tuo liennytystä mielen kanssa kamppailuun.
Heli Suutari: Palava pää, kansi: Tommi Tukiainen