Juhannuksen seutuun on ollut tapana tehdä erilaisia onnentaikoja; on katsottu kaivoon, näkyisikö siellä muutakin kuin samentunutta vettä, on kerätty seitsemää sorttia niittykukkia – huom. jalostettuja ei kelpuuteta – jos niitä vielä on onnekkaasti löytynyt lupiinien, kurtturuusujen ja japanintatarten vallattua kaikki pientaret ja ojanpielet, ja hyväksi lopuksi on sekoiteltu erilaisia sörsseleitä, joita hörppimällä on toivottu onnen tulevan tuossa tuokiossa, vaikka ketään ei näy mailla halmeilla. Kaikessa lähtökohtana on se, että varaudutaan jo ennalta pettymykseen, niin ei satu niin paljon.
Mutta entäs jos alettaisiin uskoa, että onni olisikin aika paljon kiinni ihan omasta asenteesta ja elämään suhtautumisesta? Jos onni on kokonaisuudessaan se noin sata prosenttia, niin meidän jokaisen ihka omissa hyppysissä on tutkimusten perusteella 40 % siitä eli siis melkein puolet, sanotaan Antti S. Mattilan ja Pekka Aarnisalon kirjoittamassa Onnentaidot – Kohti hyvää elämää -kirjassa ja siinä jatketaan myös, että jos katsoo tätä maailmanmenoa enimmältään plus-merkkisesti, se saattaa lisätä elinvuosia jopa kymmenen vuoden verran.
No, jos ei ole ennen oikein tiennyt, miten onnellisuutta voi treenata, niin tässä mainitussa teoksessa on toistakymmentä erilaista harjoitusta, joiden avulla voi pyrkiä lisäämään omaa onnellisuuttaan, optimismiaan ja kiitollisuuttaan elämän antimia kohtaan. Tämä kirja kuuluu Onni-kirjasarjaan, josta löytyy useita elämänlaadun parantamiseen liittyviä teoksia.
Se tulee kyllä myös mieleen, että minkähän takia siinä yhdessä runossa sitten kehotetaan onnen löytänyttä, että ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön, kell’ aarre on, se aarteen peittäköön…?”
Eino Leino: Laulu onnesta:, Kell’ onni on…
Antti S. Mattila - Pekka Aarnisalo: Onnentaidot - Kohti hyvää elämää