Malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai, sukkasunnuntai. Niinkös ne menivät päivät kansanperinteen mukaan tällä pääsiäisviikolla. Tämä seuraava teksti on myös kaukaa eli vuodelta keppi ja kontti; siis patavanha ja siksi sopinee hyvin tähän kokkauspuoleen.
Nyt - kun vielä ehtii - jysäytetään kotona kattilallinen ehtaa perinnemämmiä, joka varsinkin Hämeessä on erityinen pitkäperjantain ruoka. Sen ohje löytyy tietenkin vuodelta 1944 peräisin olevasta Kotiruoka-keittokirjasta, ja on seuraava:
8-10 litraa vettä, ¼ kiloa maltaita, 2 kiloa ruisjauhoja, ½ teelusikallista suolaa, 6 ruokalusikallista pomeranssinkuoria.
“Neljäsosa maltaista ja vähän ruisjauhoja sekoitetaan padassa kahteen litraan lämmintä vettä. Pinnalle sirotellaan paksu kerros maltaita ja ruisjauhoja. Pata peitetään hyvin ja jätetään lämpimään paikkaan noin tunniksi. Nyt hämmennetään padassa jauhot ja vesi sekaisin ja uutta, poreilevaa vettä lisätään. Maltaita ja jauhoja sirotellaan pinnalle, pata peitetään, ja seos jätetään taas imeltymään noin tunniksi. Täten jatketaan, kunnes koko vesimäärä ja maltaat ovat sekoitetut joukkoon; viimeinen vesimäärä lisätään kiehuvana. Jauhoja on käytettävä niin paljon, että mämmi on vetelän puuron tapaista, mausteet lisätään ja mämmiä keitetään vähän aikaa, koko ajan sekoittaen. Se vatkataan aivan kylmäksi. Tuohiset täytetään seoksella puolilleen ja mämmi paistetaan kohtalaisen kuumassa uunissa noin 3 tuntia. Mämmi tarjotaan kylmänä kerman ja sokerin kera.”
Eipä ole tuohesta kenenkään suu, kun tätä herkkua käydään nautitsemaan!
