””Epätotta on sanoa, että se ei ole, mikä on, tai että se on, mikä ei ole, ja vastaavasti totta on sanoa sen olevan, mikä on, ja sen olevan olematta, mikä ei ole.””
Tällä Aristoteleelta lainaamallaan lauseella johdattaa kahta tytärtään, Lindaa ja Magdaa, omiin salaisuuksiinsa hypnoosia praktiikassaan hoitomenetelmänä käyttävä isä. Tyttäret ovat tosin alustavasti tutustuneet isän menetelmiin tämän tietämättä, sillä he ovat istuneet usein työhuoneen pöydän alla piilossa kuuntelemassa isän ottaessa hypnoosipotilaita vastaan. Tytöt tietävät jo, että hypnoosissa potilas palaa joskus aiemmin tapahtuneeseen tunteeseen tai asiaan.
Isä ja itseään etsivä äiti eroavat ja Lindan on jäätävä asumaan isän seuraksi, kun nuorempi tytär Magda muuttaa äidin kanssa Helsinkiin. Äidin elämä on epävakaata ja vaikuttaa voimakkaasti turvallisuuden puutteessa elävään Magdaan. Linda pääsee entisen elinpiirinsä turvin toteuttamaan omia unelmiaan.
Emmi Pesosen (s. 1977) romaani Taikurin tyttäret kuvaa maailmaa, jossa kahdella saman perheen jäsenellä on erilainen kokemus siitä todellisuudesta, jossa he ovat eläneet ja johon he ovat myöhemmin päätyneet. Millaista on kohdata aikuisuus toisistaan poikkeavien lapsuuden tapahtumien jälkeen ja mikä on sen merkitys? Millainen vaikutus sillä on myös seuraavaan sukupolveen, sitäkin teos tuntuu kysyvän.
