Oot Minna esikuva suomalaisen naisen; / meille mallin loit ja jesses minkälaisen!!! / Päätit opiskella asioita muita / kuin käsinkirjontaa ja kangaspuita. / Onneksi isäs antoi luvan koulutielle / ja pääsi päässäs valtaan sekin mielle, / niin että seminaariin tiesi johti. / Se veikin sua miestäs Johania kohti. /
No, Johan delas, voimat petti / ja sulle käsiin jäikin koko setti: / seitsemän niin pientä piimäsuuta. / Suunniteltava taas oli muuta / kuin perheenäidin normi taivallusta. / Ja vaikka taivas silloin saattoi olla musta, / juurilles kauppaan talsit taas ääreen langan, käsityön. / Lasten nukkuessa, kamarissas läpi yön / kirjoitit niin vankkaa sanomista, / et herrat Helsinginkin mietti, mistä tuutista / tuo eukko truuttaa koko ajan lisää, / vaikk’ ei oo lapsillansa edes isää. /
Niin syntyi Anna-Liisa, Kauppa-Lopo, monet muut, / ja alkoivat nappasta myös lasten suut, / kun liikebisnes pyöri mukavasti, / ja kirjailijat Helsingistä asti / väännälsivät salonkisi rauhaan. / No Helsingissä joku alkoi pauhaan, / ett Minnan uskallusta täytyy rajoittaa, / ja draamat myöhemmiksi ajoittaa, / kun aika ei oo vielä kypsäks tullut. / Vaan Minna nosti valoon heikot, hullut / ja antoi äänen hiljaa kärsiville. / Nyt malja nouskoon, lippu salkoon Minna Canthille!/
Ilkka Nummela: Toiselta kantilta - Minna Canth liikenaisena, 2004