Niin kuin taivaassa oltiin, kun päästiin pitkän tauon jälkeen ihan oikeaan, käsin kosketeltavaan teatterirakennukseen, istumaan sen mukaville penkeille – tosin turvavälien, käsidesien ja kasvomaskien saattelemana - ja nauttimaan elävien ihmisten näyttelemästä esityksestä ja mahtavasta musiikista. Tämä on laulunystäville syksyn paras kattaus.
Helsingin kaupunginteatterissa parhaillaan meneillään oleva draamamusikaali Niin kuin taivaassa on sisältönsä ja toteutuksensa puolesta monitasoinen, tunteikas ja vaikuttava. Esityksessä on onnistuttu nitomaan musiikkiteatterin eri osa-alueet oivallisella tavalla yhteen; niin musiikki, äänet, valot, tanssi, puvustus, lavastus kuin lavastukseen liittyvät varjokuvatkin.
On pakko hämmästellä sitä, miten monitaitoisuutta vaativaa näyttelijätyö nykyään on; pitää osata selvitä itse puheroolista, sen lisäksi laulaa, tanssia, jopa soittaa eikä akrobatian osaamisestakaan tunnu haittaa olevan. Mistä näitä monitaitureita oikein syntyy? Voiko yksi tie taituruuteen olla mahdollisuus jo varhain päästä mukaan lavalle, kuten tässäkin esityksessä nähdyissä lapsinäyttelijöissä ja nuoressa viuluvirtuoosissa, joka luontevasti astui esiin ja yhtä luontevasti poistui sivummalle osansa tehtyään?
Kay ja Carin Pollakin kirjoittama ja Fredrik Kempen säveltämä musikaali kertoo maailmalla menestyneestä muusikosta, joka palaa kotikonnuilleen kaikkensa antaneena ja haluaa vain olla rauhassa. Kylällä toimiva kirkkokuoro alkaa toivoa hänestä johtajaa, ja siitä lähtee liikkeelle ketju, jossa tilanne johtaa toiseen ja muutos, jonka uusi kyläläinen on tulollaan sysännyt liikkeelle, vaikuttaa vääjäämättä koko yhteisöön.
Vaikeita elämän asioita, kuten kiusaamista, yksinäisyyttä, vakavaa sairautta ja pienen kyläyhteisön ristiriitoja, mutta myös yhteisön voimaa, rakkautta ja toivoa hersyvä esitys on nähty Kay Pollakin ohjaamana elokuvana vuonna 2004, ja sen pääosaa näytteli nyt jo edesmennyt Michael Nyqvist yhdessä Frida Hallgrenin ja Lennart Jähkelin kanssa. Kun juoni oli jo entuudestaan tuttu, saatettiin keskittyä teatterissa siihen, miten tällainen tarina kerrotaan teatterin keinoin ja rajatussa tilassa. Esityksen on ohjannut Jakob Höglund ja pääosia esittävät Tuukka Leppänen ja Oona Airola, suomennokset ovat Aino Piirolan ja Maija Vilkkumaan käsialaa.