Kalsariduunit – etätyön ilot ja kirot on Timo Ropen varsin ajankohtainen teos juuri tällä hetkelllä työssä ahertajille; onhan etätyötä tehty koronan vuoksi monissa eri työpaikoissa nyt lähes puolentoista vuoden ajan eikä taida loppua näkyä – ainakaan, jos uskotaan erilaisia tiedotusvälineitä ja tutkimuksia, jotka povaavat, että etätyö jossain muodossa on tullut jäädäkseen.
Mitä etätyö vaatii organisaatiolta ja esimiehiltä, millaisia pelisääntöjä ja millaista luotettavuutta etätyön tekemiseen vaaditaan? Entä mitä ominaisuuksia työntekijällä pitää olla, että hän voi onnistua etätyössä? Entä työssäjaksaminen etätyötä tehtäessä? Kuinka kauan ihminen jaksaa tehdä työtä eristyksissä ilman tiivistä työyhteisöä? Teos pyrkii myös omalta osaltaan valottamaan työelämän mahdollista tulevaisuutta ja sen laajempia vaikutuksia silloin, jos etätyö on - kuten näyttää - yksi osa työelämän todellisuutta.
Monenlaisia haasteita mutta myös mahdollisuuksia taitaa olla joka tapauksessa näköpiirissä etätyön tulevaisuutta pohdittaessa. Näiden lisäksi sympatiat suuntautuvat tänä aikana erityisesti sille isolle joukolle ihmisiä, jotka ovat pandemian iskettyä joko joutuneet pitkään lomautetuiksi tai menettäneet työnsä kokonaan, puhumattakaan niistä, jotka eivät ole sitä ennenkään päässeet työn syrjään kiinni yrityksistään huolimatta.
