Perttu Pölönen, viime vuonna esikoiskirjansa Tulevaisuuden lukujärjestys (KT 16.03.2020) julkaissut kouluttaja ja innovaattori, on ahkeroinut taas ja kirjoittanut toisenkin kirjan Tulevaisuuden identiteetit, jonka aihepiirit sivuavat hieman edellisenkin teoksen aiheita.
Pölönen aloittaa kirjansa hauskalla anekdootilla siitä, kun hänellä oli kiire päästä Vantaan lentokentältä itsenäisyysjuhliin, jotka pidettiin vuonna 2013 Tampereella ja jonne hän kiiruhti veljensä avustamana myöhästyneen lennon jälkeen. Kyytinä oli perheen vanha Peugeot, jolla oli eri aikoina rahdattu puuklapeja myytäväksi naapureille, ja auto oli myös sen kuntoinen. Siellä juhliin menevien Mersujen, Bemareiden, Audien ja Jaguarien jonossa oli käväissyt mielessä, olisiko viime metreillä sittenkin pitänyt vaihtaa taksiin. Joka tapauksessa identiteetti-aiheen aluksi tämä tositarina oli oikein hykerryttävä; kuka minä olen?
”Monien valintojen keskellä voi olla vaikea tehdä suuria päätöksiä, mutta sitoutuminen tuo tutkitusti mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Kaikkia valintoja ei voi siirtää tulevaisuuteen”, sanoo kirjoittaja ja taitaa olla aika oikeassa. ”Oletko sinä kenties mahdollistaja, innostaja, kiteyttäjä tai kirkastaja – vai jotain muuta?” kysyy Pölönen teoksensa Taitotittelit-osuudessa. Taitotittelien yhteydessä hän puhuu erilaisista ominaisuuksia kuvaavista ja-jä -rooleista: kirkastaja, yhteyttäjä, komponeeraaja, vaalija, värittäjä, joustavoittaja, aistittaja, ja neuvoo lopuksi jokaista keksimään itse tittelinsä. Kysehän viime kädessä on siis siitä, että on oman elämänsä toimija, ja identiteetti kannattaa rakentaa sen kautta, millaisia taitoja hallitsee eikä välttämättä hankkimansa ammatin perusteella.
Lopuksi Pölönen muistuttaa: ”Identiteettiä kannattaa etsiä, mutta sen löytäminen ei ole tavoite, vaan sivutuote. Älä ole enemmän kuin mihin pystyt sitoutumaan, mutta älä myöskään aliarvioi mahdollisuuksiasi. Ole se, mikä jaksat olla.”
