Jouluviikon merkeissä muistetaan joululaulujemme klassikkosanoittajaa, Sakari Topeliusta (1818-1898), joka on runoillut useita sydämeenkäyviä sanoituksia, jotka yhä edelleen luovat monelle sen syvimmän joulun tunnelman. Topeliuksen elämäkerrasta muistetaan, että hän ansioidensa rinnalla koki omassa perhe-elämässään kovia menetyksiä; lapsuuden sisarussarjasta kuoli kaksi veljeä jo pienenä, ja kahdeksasta omasta lapsestaan hän menetti kaksi kuolleina syntyneinä ja kaksi heidän lapsena ollessaan. Topelius kirjoitti ruotsiksi, joka oli hänen äidinkielensä, mutta aatteeltaan hän oli innokas suomalaisuusmies, kuten vaikkapa Koivu ja tähti - tarinasta muistetaan.
Sylvian tervehdys Sisiliasta
Nyt joulu on laaksoissa pohjolan maan, / joko tullut on rintoihin tuo? / On pöydällä kynttilät loistehessaan, / käy vartoen lapset sen luo. / Ja orrella keinuvan näät häkin sen, / mi vei multa ystävän uskollisen. / Oi vangittu, laulus / jo vaikeni sun. / Miss’ on sydän hellä sen kuunteluhun?
Oon maassa, miss’ on kevät kuihtumaton, / rypäleet missä välkkyelee, / miss’ sypressien lemu rannoilla on, / siell’ lauluni nyt helisee. / Nään Etnan ma säihkyen loimuavan / ja kuultavat ilmat ja maan vihannan. / Oranssit ne huumaa / ja puut huminoi / ja öin mahdoliini vain lemmestä soi.
Ja sypressit tuoksuu, on täys hopeaa / meri rantoihin murtuessaan. / All’ Etnan on hauta, mi kukkasin saa / nyt kertoilla murheistaan. / Laps pohjolan nukkuvi helmassa sen, / ja joulua juhlii nyt maa isien. / Ken laulusi laulaa / kuin ennenkin taas? / Soi Sylvian laulussa syntymämaas.
Sa tähdistä kaunein, nyt kirkkautes / yli rakkahan pohjolan luo, / ja ennen kuin sammut, sa siunaukses / mun syntymämaalleni suo! / Vaikk’ kultainen on kevät ympärilläin, / on armain se maa, josta kauas ma jäin. / Mun lauluni saakoon / se heljimmän, oi, / niin kauan kuin sirkutus Sylvian soi!
Sylvian tervehdys Sisiliasta, san. Sakari Topelius, suom. Elina Vaara
Sylvian joululaulu
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, / joulu joutui jo rintoihinkin. / Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan / jo pirtteihin pienoisihin. / Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain, / se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain, / ja vaiennut vaikerrus on vankilan; / oi, murheita muistaa ken vois laulajan?
Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin, / istun oksalla uljaimman puun, / miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin / ja sää aina kuin toukokuun. / Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, / ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään, / ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi, / sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!
Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo / sinne Suomeeni kaukaisehen! / Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, / sa siunaa se maa muistojen! / Sen vertaista toista en mistään ma saa, / on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa! / Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian / ja soi aina lauluista sointuisimman.
Sylvian joululaulu, san. Sakari Topelius, säv. Karl Collan, suom. Martti Korpilahti
