Jo joutuu ilta ja tuuli käy / yli tumman, synkeän salon. / Hämy verhovi majan matalan / ja rikkaan uhkean talon. Kun tuntea sais / pyhän, lohtua tuovan valon!
Me kuolon varjossa kuljemme / ja sokeus silmät peittää, / säde puhdas, loistava yksinään / voi valoa hämyhyn heittää. / Vois kirkastaa / yön pimeitä, kaitoja teitä.
Mut tähdet lempeän hohteen luo / syvyyksiin synkkihin asti, / ja jouluvalkeat loistavat / joka paikassa kirkkahasti. / Valo ijäinen, / tule meille johtajaksi!
Käy tuuli ja pehmeinä lentävät / lumihiutehet pakkasella. / Pesä liekkö peipolla lämpöinen, / vai viluko varpusella? / Niin mielelläin / teit’ tahtoisin suojaella!
Kotiliedellä valkea leimuaa / ja kuusessa kynttilät loistaa. / Kera siskojen juhlia tahdon nyt / ja lapsuusriemuja muistaa, / kuin lapsena / surut kaikki mielestä suistaa.
Valon valta voittaa, ja pimeyden / me murramme elomme teillä. / Majassa halvimmassakin / on sijansa enkeleillä, / ja silloin on / myös joulu parahin meillä.
Jo joutuu ilta, Jouluvirsi, san. Sakari Topelius (1818-1898), säv. Jean Sibelius, suom. Aino Kallas
