Kylläpäs nyt tuli luetuksi varsinainen kulttuurihistoriallinen tietopaketti ja ajankuva, nimittäin Minna Maijalan (s. 1975) kirjoittama elämäkerta Katri Vala – Kulkuri & näkijä.
Katri Vala – Karin Wadenström – syntyi Muonionniskassa vuonna 1901. Perhe muutti melkein heti sen jälkeen Porvooseen, josta isä oli kotoisin. Sieltä muutettiin pian Ilomantsiin, jonka luonnonläheisestä ympäristöstä muodostui kolmelapsiselle perheelle ikimuistoinen ja merkittävä ajanjakso. Se päättyi isän kuolemaan jo vuonna 1911, ja siitä alkoi puutteen ja ahdingon aika, joka kesti lähes koko Katri Valan elämän ajan. Perhe muutti takaisin Porvooseen, jossa Katri Vala kävi koulunsa ja pääsi ylioppilaaksi.
Mitkä olivat elämän realiteetit sinä aikana, kun yhteiskunta ei tarjonnut vielä apuaan eri vaivoihin ja vastuksiin, vaan jokaisen piti selvitä itsekseen, niin kuin parhaaksi näki? Niukka toimeentulo leimasi Katri Valan elämää ja vaikutti monella tavoin, ja sitä näistä hyvinvoinnin päivistä katsoen voi olla vaikea edes ymmärtää. Valan oli aikuistuttuaan pakko hankkia porvarillinen ammatti, koska hän vastasi veljensä kanssa äitinsä ja toisen sairaan veljensä elatuksesta, ja hän päätti opiskella opettajaksi. Tämä työ eri paikkakunnilla ja suhteet opettajiin ja lasten huoltajiin veivät kuitenkin paljon energiaa runoilijan työstä, joka kuitenkin oli Valan sisäinen kutsumus. Hän pyrki runoudessaan vapaamittaiseen, rytmiseen ja omasääntöiseen ilmaisuun ja kuului Suomessa 1920-luvulla vaikuttaneeseen Tulenkantajat-ryhmään.
Katri Vala sairastui keuhkotuberkuloosiin ja joutui viettämään pitkiä aikoja eri parantoloissa sekä Suomessa että Ruotsissa. Hän avioitui ja sai kaksi lasta, joista ensimmäinen kuoli ja toinen syntyi vakavasti sairaana; molempien kohdalla epäiltiin syyksi tuberkuloosia. Vala kuoli Ruotsissa Eksjön parantolassa vuonna 1944. Hänen hautansa on Sörnäisten Marjatanmäellä, jossa on hänelle nimetty Katri Valan puisto.
En ole lipunkantaja, / en kotkansydäminen tiennäyttäjä / matkallanne aamun maahan. / Olen virran partaalla paju, / jonka lävitse tuulet puhaltavat, / josta maailman kapinallinen henki / taittaa yksinkertaisen pillin / soittaakseen sävelmän, / jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta / ja hiukan aamunsarastusta.
Katri Vala: Pajupilli kokoelmasta Paluu, 1934
