Tänään vietetään vuotuista Luonto-liiton kulutuskriittistä “älä osta mitään - päivää” ja sen vuoksi olisikin viisainta kiertää kauppojen houkutukset ja netin myyntipalstat kaukaa ja istahtaa ostosten sijaan vaikka mukavaan tuoliin ja kopata kirja käteen.
Kirjatimpurissakin on silloin tällöin esitelty metsän, puiden ja yleensä luonnon merkitystä ihmisen hyvinvoinnille koskevia kirjoja, kuten vaikkapa tänä vuonna puheena olleet Anni Kytömäen romaani Margarita (KT 2.3.2021), Heikki Willamon valokuvateos Metsä minussa (KT 29.7.2021) ja joitakin muitakin teoksia aikasempina vuosina.
Saku Timosen (s. 1967) puiden kasvusta innoituksensa saanut Kuinka puut kasvavat – ja miksi antilooppi aivastaa - teos puhuu ilmastonmuutoksesta ja lajien köyhtymisestä, mutta antaa vielä toivoa muutoksen mahdollisuuteen. Timosta oli pyydetty pitämään kansainväliselle yleisölle alustus aiheesta kasvu. Kun kirjoittaja alkoi perehtyä aiheeseen, se vei häntä yhä syvemmälle ottamaan selvää ”siitä, mikä maapallomme tila oikeasti on, mitkä ovat syyt ongelmiemme taustalla ja ennen kaikkea siitä, mitä asialle voi tehdä”. Ja voihan sille kirjan mukaan vielä jotain tehdä, jos vain jokainen omalta kohdaltaan tarttuu toimeen.
Kirjan takakannessa on kehotus: ”Jos luet yhden kirjan ilmastonmuutoksesta, lue tämä.” Ei hassumpi ohje, sanottava ainakin on niin selkeää, että se ei jätä turhia tulkinnanvaroja; nyt ollaan tosiasioiden edessä.
