Eipä ole mikään ihme, että kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkän taiteilemat lehmät ja vasikat ovat niin täydellisen aidon ja elävän näköisiä. Jo kolmen vanhana Miina vietti aikaansa vasikkakarsinassa, jonne hänen äitinsä kiikutti villin pikkutytön ehtiäkseen tehdä vähän muitakin töitänsä. Tämän jutun ja erittäin paljon muutakin voi lukea Lamppu Laamasen kirjoittamasta muistelmateoksesta Äkkijyrkkä – Jumala ja erotiikka.
Miina Äkkijyrkkä, alkuperäiseltä nimeltään Riitta Loiva, syntyi pohjoissavolaiseen körttiläisperheeseen vuonna 1949, samana vuonna, kun suomenkarjayhdistykset lakkautettiin. Äkkijyrkkä pitääkin körttiläisyyttä parhaana asiana lapsuusympäristönsä antimista, koska omien sanojensa mukaan ”ihminen vailla hengellisyyttä joutuu hyvin usein pulaan, ei ymmärrä asioita, on avuton, on vajavainen ja kaikin tavoin erehtyväinen”.
Miinan isä oli taiteilijasielu, hempeämielinen kanttori, ja äiti oli tomera karjakko, joka hoiti kylän navettoihin liittyvät asiat ja eläinten hoidon tarpeen niin vaatiessa. Koti opetti Miinan ja hänen neljä sisarustaan kovaan kuriin ja rankkaan työntekoon, johon tottuminen auttoi myöhemminkin työskentelyssä sekä raskaiden taidemateriaalien että myös karjanhoidon kanssa. Äkkijyrkän elämä ei ole kirjan perusteella tainnut olla niitä tavanomaisimpia ja kirja antaakin hyvä kuvan siitä, millaista voimaa, sisua ja vapaudenkaipuuta on tarvittu maaseudun lahjakkuusreservistä kuvataiteilijaksi ja tunnettuihin taiteilijapiireihin ponnistamiseen Suomen kokoisessa maassa.
Taiteen tekemisen kovista edellytyksistä ja vaatimuksista Äkkijyrkkä sanoo: ”Superego ei nouse itsestään, sitä pitää nostattaa ja sitten mennään hulluuden puolelle ja sieltä ei välttämättä enää ole tulemista tavallisten ihmisten puolelle. Semmosten rajatilojen kanssa joutuu työskentelemään, niitä tarvii herkkyydekseen ja niitä on ihan pakko pitää yllä koska muuten ei synny yhtään mitään.”
Äkkijyrkkä tunnetaan, paitsi lehmä- ja vasikkaveistoksistaan, myös suomenkarjan suojelijana. Teoksen lopussa on Roni Kantolan kokoama liite Kyytöt ja Miina Äkkijyrkkä, jossa kootaan yhteen Äkkijyrkän eri vuosikymmeninä tekemä työ itäsuomalaisen nautakarjan eli kyyttöjen suojelemiseksi.
