Salanimellä kirjoittavan ja muutenkin salaperäisen napolilaisen kirjailijan Elena Ferranten (s. 1943) romaanien Loistava ystäväni, Uuden nimen tarina, Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät ja Kadonneen lapsen tarina pohjalta sovitettu ja kehuttu Napoli-sarja Loistava ystäväni nähtiin juuri alkuvuodesta YLEn Teema- ja Fem-kanavilla. Mainitut kirjat on myös suomennettu, samoin kuin kirjailijan aiemmin kirjoittamista teoksista Hylkäämisen päivät, Amalian rakkaus ja nyt viimeisimpänä tänä vuonna ilmestynyt Tyttären varjo, jonka on, kuten koko Napoli-sarjankin, suomentanut Helinä Kangas.
Leda, keski-ikäinen akateeminen, eronnut nainen lähtee asunnoltaan Firenzestä eteläiseen Italiaan lomalle, kun hänen nuoret, aikuistuneet tyttärensä ovat muuttaneet asumaan menestyvän isänsä luo Kanadaan. Naisen aikeissa on nauttia vihdoin huolettomasta vapaudesta, viettää hyvin ansaittu loma ja työskennellä kerrankin rauhassa siinä lomailun ohessa.
Mutta heti rantaloman alussa hän törmää rannalla melskaavaan ja metelöivään napolilaiseen sukuun, joka vähät välittää muiden lomalaisten rauhasta. Erityisesti perheen kauniin tyttären ja hänen pikkutyttärensä ja naisen ja sukulaisten välistä suhdetta tarkkaillessaan Leda huomaa, että hän alkaakin yllättäen ahdistua eikä pysty enää keskittymään omiin asioihinsa. Muistot Napolissa vietetystä lapsuudesta ja nuoruudesta, suhteesta entiseen mieheensä, omiin tyttäriinsä ja ennen käsittelemättömät asiat omista, joskus kyseenalaisista valinnoista pyrkivät pintaan ja vaativat selvittelyä. Lomasta tuleekin jotain ihan muuta kuin rento rantaloma.
Minä-kertojan suulla kerrottu tarina koukuttaa lukijansa ensimmäiseltä sivulta lähtien sekä tarkkanäköisyydellään että vaikeista ja perheen sisäisistä asioista puhumisen rohkeudellaan. Ikuista ihmiselämän riippumattomuuden toiveen ja muista riippuvuuden ristiriitaa käsitellään rohkeasti ja avoimesti kuvaten, turhia ohjeita antamatta.
