Itä-Lapin Kairalan kylästä kotoisin olevan Juhani Karilan (s. 1985) kirja Pienen hauen pyydystys on kahden novellikokoelman jälkeen kirjoittajan kolmas teos, Kalevi Jäntin palkinnon saanut romaani.
Elina palaa kaupungista autolla kotiseudulleen Vuopioon, ’tyhmään Itä-Lappiin’, jossa on vain suo, paarmat ja sääsket, ei mitään ’jännittävää’, kuten Länsi-Lapissa tai ’eksoottista’, kuten Pohjois-Lapissa. Kotiseutu on muusta Suomesta rajapuomilla eristetty alue, jonne ei kenenkään suositella enää menevän. Hän saapuu tyhjään kotitaloonsa vuosittain aina siihen aikaan, kun muuan suoputura, jota Seiväslammeksi kutsutaan, alkaa osoittaa kuivumisen merkkejä. Sinne majailemaan jäänyt yksinäinen hauki on saalistettava, ja aikaa on vain jokunen päivä. Mutta miksi? Mikä salaisuus haukeen liittyy? Ja kuka on Jousia?
Metelit, ötökät, raitajalat, peijoonit, hattarat, lumotut olennot ja tietenkin myös näkki ja haudastaan tarpeen tullen nouseva Moukku-Olli ovat luonteva osa Vuopion asukkaiden arkista todellisuutta. Elinalle nämä myyttiset olennot ovat tuttuja jo hänen noitana pidetyn äitinsä elinajoilta.
Elinan jäljessä seuraa Janatuinen, naispoliisi, joka on saanut tehtäväkseen etsiä ja vangita ehkä murhan tehneen henkilön. Hänen työtoverinsa Oulussa tuntee kyseisen seudun, ja on varmuudeksi hoitanut itsensä pois pelistä kuultuaan tulevasta tehtävästä tässä oudossa maisemassa. Janatuinen tuntuu olevan kylällä ainoa täysjärkinen, mutta ihmeen sulavasti hänkin solahtaa tähän mystiseen maailmaan muiden mukana eikä lopulta enää edes ihmettele asioiden todenperäisyyttä, kuten vaikkapa autonsa takapenkillä kököttävää peijoonia.
Hersyvä, suomalaisesta mytologiasta reippaalla kädellä ammentava tarina saa lumovoimaa myös lappilaisesta murteesta. Erityisen voimakkaasti tämä romaani tuo esiin suomaiseman ja siihen liittyvät elementit. Jokainen, joka joskus elämässään on oikein lettosuolla rämpinyt, voi tässä kirjassa palauttaa tuoreesti mieleen sen, mitä suo kävijälleen antaa ja mitä se siellä liikkuvalta ottaa.
