Brittiläisen kustannustoimittaja Max Porterin (s.1981) toinen romaani Lanny pistää väkisinkin miettimään juuri nyt elettävää aikaa, kun ollaan pienessä kaaoksessa ympäri Tellusta. Teos tuntuu liittyvän jollain tavalla tähänkin aikaan, vaikka kirjoittaja ei ole etukäteen voinut kuvitellakaan tilannetta, jossa nyt ollaan.
Tarinan keskushenkilö on Lanny-niminen pieni poika, joka on erityinen sekä ajattelutavaltaan, lahjakkuudeltaan että mielikuvitukseltaan, myös vanhempiensa mielestä. Hän hämmästyttää jatkuvasti kaikkia aikuisia ihmisiä omalaatuisuudellaan. Lanny asuu paljon poissa olevan isänsä ja kauhukirjailijana uraa yrittävän äitinsä kanssa pienessä kylässä lähellä Lontoota. Kylä on mystinen paikka, jossa elää siellä kauan asuneita ihmisiä, mutta se on myös myyttisen hahmon: ikiaikaisen, muuntautumiskykyisen, kaikkitietävän ja kuolemattoman Isä-Suomukka -vainaan kotikylä.
Lannyn naapurissa asuu tunnettu kuvataiteilija, Hullu-Pete, kuten kyläläiset häntä kutsuvat. Hän haluaa ryhtyä Lannyn taideopettajaksi, ja vanhemmat suostuvat siihen. Lanny ja Hullu-Pete huomaavat olevansa sielunkumppaneita, he viettävät paljon aikaa keskenään ja jakavat samanlaisen elämänfilosofian.
Kunnes Lanny eräänä päivänä katoaa. Se pistää valtaisan huhumyllyn liikkeelle. Kun lasta ei löydy, ensimmäiseksi syntipukiksi joutuu Pete. Erilaisten ominaisuuksiensa vuoksi kukin kyläläinen vuorollaan asetetaan epäillyn asemaan; yhteinen joukkohysteria valtaa pienen kylän. Lannya kuitenkin etsitään ja maastoa haravoidaan koko yhteisön voimin ja yhteisillä ponnistuksilla, mutta häntä ei löydetä mistään.
Miten tarina sitten päättyy, sitä ei tässä sovi kertoa, mutta yllättävän kriisin kohdatessa yhteisön monet epätoivon, syyllistämisen ja omituisuuksien aiheuttamat kuvitelmat, ja toisaalta myös erilaiset ihmisten välisen yhteyden ja solidaarisuuden osoitukset nostetaan tässä kirjassa kiinnostavaan tarkasteluun.
Max Porterin Lanny on liikuttava, mielikuvituksellinen tarina, kuten oli Porterin aikaisempikin teos, Surulla on sulkapeite (KT 21.05.2018). Molemmat teokset on suomentanut Irmeli Ruuska.
