Eletään 1980-luvun nousukauden aikaa. Tytär Elina on kymmenen korvilla, perheensä ainoa lapsi ja isän tyttö. Asutaan Tapiolassa pienessä kaksiossa ja ollaan onnellisia, vaikka rahaakaan ei ole, mutta unelma paremmasta huomisesta elää.
Elinan äiti on opintonsa kesken jättänyt taidehistorian opiskelija, isä on insinööri ja yrittäjä, joka on valmistuttuaan perustanut rakennusfirman. Hän rakentaa myös tyttärelleen pahvista ja tulitikuista kokonaisen kylän, jonka laidalla lainehtii pahvinen meri ja meressä on punavalkoinen majakka, jonne isä vetää jopa sähköt. Majakan lamppu vilkkuu pariston avulla. Majakasta muodostuu tyttärelle lapsuuden aarre, josta hän ei raaski luopua myöhemminkään. Se kannattelee häntä myös myöhemmissä vaikeissa oloissa.
Firmalla menee koko ajan paremmin ja pian perhe muuttaa omakotitaloon ylelliseen Espoon Westendiin ja tutustuu lähistöllä asuvaan Forsholmin perheeseen, jonka tyttärestä Sandrasta Elina saa itselleen tosiystävän ensi kertaa elämässään. Perheen äiti on vaurasta aatelissukua ja isä kansainvälistä uraa tekevä maailmanmies. Elinan ja Sandran perhe alkaa viettää aikaa keskenään, kun Elinan isän yritys kukoistaa ja laajenee, hankitaan muskelivenekin. Asuntojen hinnat jatkavat nousuaan ja rakennusbuumi on huipussaan, mutta varoitusmerkkejäkin alkaa olla ilmassa. Pankit tuputtavat yrittäjille lisää lainaa.
Sitten tulee 1990-luvun alun romahdus vain yhden vuoden aikana; pankit kaatuvat, markka devalvoidaan, yrittäjät menettävät omaisuutensa, kun ovat taanneet kotejaan lainojensa vakuudeksi. Elinan isä, joka on luottanut omiin kykyihinsä ja ahkeruuteen, menettää firman ohessa perheensä koko omaisuuden ja uskon tulevaisuuteen. Muutetaan Matinkylään vuokralle ja äiti yrittää elättää perhettä omalla työllään tulkkina. Isä masentuu ja alkoholisoituu. Kattavana on häpeän tunne siitä, että epäonnistui. Forsholmeille lama ei ole ongelma, koska heidän varakkuutensa perustuu perittyyn rahaan ja vakaaseen toimeentuloon. Ystävyys Elinan perheen kanssa kyseenalaistetaan.
Romaanin kirjoittajan Suvi Vaarlan (s. 1974) Westend on niin hyvä ajankuva 1980- ja 1990-lukujen myllerryksestä ja niiden seurauksista, että sen melkein soisi olevan kurssikirjana kansantalous- ja taloustieteen opinnoissa. Se on havainnollinen ja uskottava kertomus siitä, miten vauhtisokeus saattaa iskeä yrittäjään, miten lama- ja nousukausi vuorottelevat ja mikä merkitys vauraudella - perityllä tai itse ansaitulla - on ihmisten välisissä suhteissa. Sen lisäksi se kertoo koskettavalla tavalla, millaiseen myllytykseen ihminen saattaa joutua yhteiskunnassa tapahtuvien suurten taloudellisten muutosten keskellä ja mikä on perheen merkitys tässä tilanteessa. ”Kaikki mikä ihmiselle annetaan, voidaan myös ottaa pois.”
