Näin Kalevalan versus kalavelan versus suomalaisen kulttuurin päivän lähestyessä muistellaan erilaisia kansan- ja kaupunkiperinteeseenkin liittyviä velka-aiheita. - Veli on velka otettaessa, veljenpoika maksettaessa, sanoo vanha kansa vähän eri puolilla Suomea ja tietää. - Ei nälkäinen velasta välitä, kun vaan saisi syödä, sanotaan Uskelassa. - Kyllä elävältä aina velkansa saa, todetaan Pieksämäellä. Sysmässä taas havaitaan: - Rikkaalla on kaikkea, sillä on velkaakin. Viljakkalan suunnalla ollaan aika skeptisiä: - Takaa mies, maksa velka! Heinolassa suhtaudutaan aika epäilevästi velan antajaa kohtaan: - Tuvassa köyhä velan antaa, porstuassa sen pois ottaa. - Velka on hyvä renki, mutta huono isäntä! näin sanotaan toki myös tulesta. Kaikille lohdutukseksi olkoon kuitenkin vielä tämä vanhan kansan sanonta: - Sehän se velat maksaa, joka viimeisenä maailmaan jää! - Tee velka, osta Volga, Volga loppuu ennen kuin velka, varoittivat säntilliset ennen vanhaan innokkaita autonostajia. Näillä mennään ja kaiken kaikkiaan: - Joskus maksetaan takaisin potut pottuina, vaikka olisikin Matti kukkarossa.