Jos haluaa saattaa mielensä epävarmaan ja hämmentyneeseen tilaan ja siirtyä kunnolla pitkäksi toviksi epämukavuusalueelle, niin kannattaa ottaa lukemiseksi amerikkalaisen Jenny Offillin uusin suomennettu romaani Ilmastoja (Weather). Suomennoksen on tehnyt Marja Luoma.
Teoksen päähenkilö Lizzie asuu miehensä ja poikansa kanssa Brooklynissä, käy töissä ja yrittää huolehtia myös veljestään, joka toistuvasti retkahtaa aineisiin ja on riippuvainen sisarensa antamasta henkisestä ja muustakin tuesta. Tätä päivää ja monikulttuurista maailmaa kuvaavan ja vaihtelevatunnelmaisen parisuhde-elämän rinnalla kulkee huoli ilmastonmuutoksesta ja siitä, mitä ihmiskunnalle tulevaisuudessa tapahtuu. Rakenteellisesti tähän epävarmaan vaikutelmaan on päästy kursivoitujen kommenttien avulla ja hajottamalla tekstin rakennetta pieniin tapahtumiin niin, että tuntuu jopa haastavalta saada tekstistä otetta. Tämä vaikuttaa tarkkaan mietityltä tehokeinolta, koska se tuottaa niin paljon hämmennystä ja epätietoisuutta - aivan kuin koko ilmastonmuutosta käsittelevä tulevaisuuskin.
”Jostain syystä minut on sijoitettu pöydässä kauas Sylviasta. Olen ansassa nuoren tekno-optimistin vieressä. Hän selittää, että nykyteknologia lakkaa tuntumasta oudolta, kun se sukupolvi, joka ei kasvanut siihen, viimein ikääntyy ja lakkaa osallistumasta keskusteluun. Siis kuolee, hän varmaan tarkoittaa. --- Hänen keskeinen pointtinsa on, että keskuudestamme poistuvat pikkuhiljaa kaikki ne, joita lajien häviäminen harmittaa, ja sen jälkeen ei enää puhuta siitä mitä on menetetty, vaan siitä mitä on saatu.”
Offillilta on aiemmin ilmestynyt teos Syvien pohdintojen jaosto, joka sekään ei päästänyt lukijaansa pinteestä turhan heppoisesti. (KT 11.12.2018)
