Mistä, mihin, minkä vuoksi - / sanat turhat tuuleen juoksi, / joutivat ne, asun tässä / pehmeässä hämärässä, / lämpimässä. / Enempää en elämässä / toivo, hyvä näin ja tässä.
Vaiti olla, olla pieni / niin kuin pensas, ruoho, sieni, / matala ja pitkin maata, / puolet ilmaa, puolet maata, / olla valo varjon luova, / olla varjo säteen juova, / liikkumatta, joka tiellä, / yhtä aikaa täällä, siellä, / maailmat saan kaikki tässä.
Neljä seinää, huone ahdas - / silmäluomiin taikatahdas / sivelty lie sormenpäillä.
Lumikarhu pitää majaa / jäisen hongan rungon alla. / Nukkumalla, nukkumalla / puhkee silmu, laulaa lehti.
Aamu ehti. / Mittani on vielä vajaa, / vielä matkaa, vielä matkaa / spiraalina tietä jatkaa, / kaiken kiertokulku käydä.
Vyöryy meri akkunasta, / kalat oudot sisään uivat, / keinuu levä, keinuu laiva / lastinansa tuska, vaiva, / hätä mielen maailmasta.
Ajatukset viljaa puivat. / siellä, mistä korsi nousi, / missä laiho verkkaan varttui, / sato kerran laariin karttui, / ihmisnälkään avosuuhun / onko leivänkyrsää antaa / tyhjään pöytään. / Tyhjäksikö kerran löytään / säkki, johon jauhan näitä / laihan pellon tähkäpäitä.
Käpy elää, siemen itää, / sitä kädessänsä pitää / lahja on. Se kasvaa puuksi, / lehdet saa ja muuttuu muuksi. / Se on lintu, se on mato, / siipisulka, kaiken kato, / se on meri, se on pelto.
Vahvemmaksi sydän melto / kasva niissä, kasva tässä / syntymisen hämärässä. / Ennen elit elämättä. / Nyt on kehtos kaksi kättä.
Helvi Juvonen: Kasvaminen, kokoelmasta Kääpiöpuu, 1949
