Antti Heikkinen (s. 1985) on omien romaaniensa: Pihkatappi, Matkamies maan, Mummo, Kehveli ja Maaseudun tulevaisuus, kirjoittamisen lisäksi kunnostautunut merkittävien suomalaisten henkilöiden elämäntarinoiden kirjoittajana. Juice Leskinen, Heikki Turunen, Jaakko Teppo ja Kalle Päätalo ovat saaneet elämäntarinansa hänen kertomanaan, ja äskettäin on ilmestynyt viimeisin, Kari Tapiosta kertova teos Kari Tapio – Elämä.
Kuten Heikkinen esipuheessaan kertoo, saatuaan kustantajalta ehdotuksen kirjoittaa elämäkerta Kari Tapiosta (1945-2010) hän harkitsi kotvan suostumustaan, koska ajatteli, voisiko olla enää mitään uutta kerrottavaa miehestä, josta oli kerrottu jo lähes kaikki mahdollinen. Kirjoittaja päätti kuitenkin ottaa haasteen vastaan ihmisenä, joka tutustuu tähän kuuluisaan laulajaan, ei niinkään tietokirjailijan ominaisuudessa. Sellaisenaan kirjoittajan lukijaa kohtaan tuttavallinen ote toimii oikein hyvin.
Teosta varten Heikkisen käytössä ovat olleet Kari Tapio Jalkasen eli Kari Tapion kotiarkiston dokumentit: päiväkirjat, kirjeet, valokuvat, kortit, muistiinpanot ja lehtileikkeet. Sen lisäksi haastatteluja ovat antaneet lukuisat laulajan tunteneet ihmiset ja työtoverit. Laajan aineiston pohjalta on koostunut uskottava tarina kansan rakastaman laulajan elämästä, mutta myös menestyksen mukanaan tuomista varjopuolista.
Olin kulkenut maata ja merta / nähnyt melkein mä helvetin. / Ehkä suonissain virtaavaa verta / joskus liikaa mä myös laimensin.
Olin vannonut myös joka kerta / kautta suojelusenkelin: / Seilaan viimeistä kyynelten merta. / Sisimpäin minä näin vaimensin.
Valoon päin nyt varjoista kuljen, / yksin siihen en pystyisikään. / Ja jos hetkeksi silmäni suljen, / mä hänen kulkevan vierellä nään.
Valoon päin nyt varjoista kuljen, / nöyrin mielin oon päättänyt tään. / Ja kun viimeksi silmäni suljen, / mä hänen suojaansa ainiaaks jään.
Näitä arpia en enää peitä, / ne on aarteita sittenkin. / Ilman niitä ja mun kyyneleitä / yössä yksin nyt vain olisin.
Siitä kiitänkin jokainen ilta, / kun mä tyynylle painan pään. / Vihdoin alla on kestävä silta, / jota kuljen mä taas elämään…
Valoon päin, sanat Kari Tapio, sävel Veikko Samuli
