Kirjailija, psykiatri, muusikko, kansanedustaja Claes Anderssonin (1937-2019) viimeiseksi jäänyt, Laura Jänisniemen suomentama romaani Seuraavaksi Jätkäsaari, Oton elämä 3 – on paitsi mielenkiintoinen ja oivaltava – myös hulvattoman itseironinen ja hauskaa luettavaa. Jo tätä edeltäneet, Oton elämää aiemmin kuvanneet teokset Oton elämä ja Hiljaiseloa Meilahdessa olivat vaikuttavia (KT 02.06.2017), mutta tämä viimeisin osoittaa lopullisesti, millaisen elämän ja ihmisen ymmärtäjän maailma hänessä menettikään. Laulun sanoin Voi kuinka me sinua kaivataan!
Otto on muuttanut ”maalta”, Espoon Mankkaalla sijainneesta omakotitalostaan urbaaniin yhteisöön, Helsingin suosittuun Jätkäsaareen kahdeksankerroksiseen, yhteisöasumista korostavaan taloon. Sinne on houkutellut keskustan kulttuuritarjonta, lähellä asuvat ystävät ja ”autottomaksi” etukäteen mainostettu kaupunginosa. Siellä kuitenkin sijaitsee Länsisatama, josta lähtevät ja jonne saapuvat kaikki Tallinnan suuntaiset matkustajalaivat ja rekat, jotka päivittäin tukkivat kaikki tiet ja kadut, takseista ja henkilöautoista puhumattakaan. Onneksi sinne kulkee myös kolme raitiotielinjaa, jotka tarjoavat pelastavan oljenkorren.
Kirjassa Otto-niminen, kahdeksankymppinen mieshenkilö miettii elämänsä tapahtumia ja omia tunteitaan; rakkautta, vihaa, iloja, suruja, menetyksiä, epäonnistumisia ja voittoja, kuitenkin jo ainakin metrin tikun päästä, niin että sarkasmi ja itseironia on mahdollista. Otto miettii, miten elämä on joskus vienyt tapahtumasta toiseen vauhdilla kuin myötälaitaisessa, ja sen pyörteissä Otto on yrittänyt pysyä mukana. Vielä sitäkin Otto miettii, millaista on elää hyvinvointivaltiossa ja seurata uutisten välityksellä maailman vähäosaisen väestön sodissa kokemaa valtavan kärsimystä, joka tuntuu lohduttomalta ja loputtomalta. Mitä sellaiselle kaikkia koskettavalle asialle voi pieni ihminen tehdä? Tai mitä yksittäinen ihminen voi tehdä ilmastonmuutokselle, että lapset ja lastenlapsetkin voisivat vielä maailmassa elää?
Kysymyksiä riittää, mutta vastauksia on vähemmän. Ehkä yhden vastauksista antaa muuan vanha ystävä: ”Ei ole muuta tietä kuin sovinnon tie. Vihan ja koston tie tuottaa vain lisää vihaa ja vielä julmempaa kostoa.”
