Inka Nousiaisen (s.1976) romaani Mustarastas perustuu näyttelijä Eeva Soivion elämäntarinaan, jonka pohjalta on KOM-teatterissa ja kiertueilla vuosina 2017-2019 esitetty myös Eeva Soivion ja Lauri Maijalan kokoama monologi Mustarastas - kadonnut veli.
Kirja kertoo sisaren näkökulmasta tarinan veljestä, joka lähtee kavereidensa kanssa laivaristeilylle, mutta ei palaa koskaan takaisin. Hän katoaa laivasta paluumatkalla eivätkä hänen toverinsakaan tiedä, minne hän katosi; vain keltainen reppu jäi jäljelle. Siihen, mitä hänelle tapahtui, ei saada koskaan selvyyttä.
Perhe: sisar, veli, äiti ja äidin ystävä, joutuvat elämään epätietoisuudessa ja lopulta päästämään irti toiveesta nähdä hänet vielä elävänä. Tapahtuman surutyö vie toiveikkuudesta, arvailuista ja odotuksesta johtuen pitkän ajan, mutta lopulta asia vain täytyy hyväksyä.
”Äiti on odottanut koko tämän ajan. Toivonut ja uskonut, että vielä jonain päivänä saisi sut kotiin. Sillä se on äitien tehtävä. Äidit seisovat rannoilla sinisissä takeissa, valmiina ottamaan vastaan sen, mikä ikinä takaisin tulisi. Siskojen tehtävä on jatkaa kertomista. Siskojen tehtävä on muistaa niin tarkasti kuin mahdollista.”
Meri on mahtava ja arvaamaton ja juuri nyt Estonian laivaonnettomuuden 25-vuotispäivän tienoilla tämäkin teos puhuu meren äärettömyyden kunnioittamisesta:
”Meren kanssa ei leikitä, se oli selvää. Meri tekee niin kuin tahtoo ja pitää itsellään sen, minkä haluaa. Tuntui huimalta ajatella, millainen voima sillä oli. Ja miten vanha se oli ja miten kauas se jatkui ja mitä kaikkea se syliinsä kätki, sinutkin jossain.”
