Sukulaiskansamme Viron itsenäisyyspäivän kunniaksi luettiin Viron tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluvan Tõnu Õnnepalun (s.1962) Paratiisi (Paradiis, 2009), jonka on suomentanut Jouko Väisänen. Paratiisi on seitsemän päivän ajalle sijoitettu muistelma läheiselle ystävälle, ja siinä kirjailija palaa nuoruutensa Hiidenmaan Ristnan niemen Paratiisin kylään, jossa oli asunut aiemmin vuosina 1988-1989 vielä vieraan vallan alla olleessa Virossa ja joka oli tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen. Hän palaa parinkymmenen vuoden takaisiin tunnelmiin ja miettii, mikä on muuttunut nyt, kun maa itsenäistyi, ja millainen on muutoksen suunta.
Ekologiaa ja kasvitiedettä opiskellut Õnnepalu kertoo tarkkoja havaintoja Paratiisin erikoisesta luonnosta, sen muuttumisesta ja vuodenaikojen vaihtelusta, hän kertoo myös kylän persoonallisista asukkaista, mutta ennen kaikkea hänet tuo Paratiisiin mennyt ja merkittävä tunnekokemus, joka on jäänyt vaivaamaan.
”Itseämme varten emme ole minkäänlaisia sanomia ja silloinkin kun toiset sanovat meille, että olemme, emme usko. Omaa sanomaamme me etsimme toisista, heidän huuliltaan ja heidän silmistään ja heidän kehonsa ääriviivoista. Se on epätoivoista etsimistä, sillä meitä polttaa tuska saada tietää, millaisia me olemme. Ja minä luin omaa sanomaani hänen kauniilta huuliltaan, kun hän lauloi tässä kirkossa, silmät suljettuina.”
