Tuhansin rannoin raikkahasti / heräjä, armas synnyinmaa!
Heräjä, aamu hehkuvasti / jo ilmain äärell’ aukeaa!
Jo väistyy talves pitkä yö, / valosi voitonhetki lyö.
Tuhansin rannoin raikkahasti / heräjä, armas synnyinmaa!
Kuin kukkaranta aamun heloon, / heräjä uuteen aikahan,
sill’ elon huomen kutsuu eloon / ja voittaa varjot kuoleman!
Sa kasva kallein muisteloin, / työn kunnoin, aattein avaroin!
Kuin kukkaranta aamun heloon, / heräjä uuteen aikahan!
Kuin kaste aamun tuuliin, sulta / kadotkoot kaihon kyyneleet!
Luo vihannoimaan vilu multa, / luo kukkiin posket kelmenneet!
Kaikk’ kevään silmut auetkoot! / Ja mielet, toiveet tointukoot!
Kuin kaste aamun tuuliin, sulta / kadotkoot kaihon kyyneleet!
Viel’ uhkaa soilla usmat hallan, / vaan öiset haamut häädä pois
ja turvaa voimaan Kaikkivallan / ajalla kalliin aamunkois!
Sanasta rintakilpes saa / ja vahva Herrass’ ole, maa!
Viel’ uhkaa soilla usmat hallan, / vaan öiset haamut häädä pois!
Sa maani nuori, armas, herää! / Jo virkoo, sinivetten vyö!
Jo tervehtäen päivän terää / sun lintus laulaa, aaltos lyö.
Heräjä tuulten soitteloon, / valohon, aamuun, aurinkoon!
Sa maani nuori, armas, herää! / Jo virkoo, sinivetten vyö!
Zacharias Topelius (1818-1898): Maamme-kirja 100 vuotta sitten vuodelta 1919, Aamulaulu, alkup. v. 1875
