Otettiinpa känsäiseen kouraan heti alkuvuodesta ja härkäviikkojen pian alkamisen kunniaksi professori Sami Pihlströmin kirjoittama teos Ota elämä vakavasti. Negatiivisen ajattelijan opas. Samalla kyllä huolestuneena ajateltiin, että mitenkähän nurinpäin se naamavärkki kääntyykään jo otsikossa ilmoitettua tulevaa negatiivista sanomaa lukiessa. Vaan eipä ollutkaan aihetta huoleen; tämä opushan oli kaikkea muuta kuin suupieliä alaspäin vääntävää luettavaa, päinvastoin.
Johdannossaan kirjoittaja sanoo, että ” negatiivinen ajattelu ei ole synkistelyä tai katkeruutta – päinvastoin. Se on yksilöeettinen näkökulma, joka mahdollistaa vakavan eettisen elämänasenteen suuntaamalla huomiomme olennaiseen. Se asettuu jo vuosia suosittua kukoistushehkutusta vastaan. Ja vaikka se korostaa nimenomaan yksilön moraalista näkökulmaa, se mahdollistaa sellaisen moraalisen yhteisön rakentamisen, jossa moraalin vaatimuksiin suhtaudutaan vakavasti – silloinkin, kun yksilöt ovat keskenään radikaalistikin eri mieltä siitä, mitä nuo vaatimukset itse asiassa ovat.”
Pihlström käsittelee elämän aiheita laidasta laitaan; syyllisyydestä, kärsimyksestä ja kunnioituksesta köyhiin, rikkaisiin ja talouskriisiin, riippuvuuksista sankaruuteen ja sodan suremiseen, elämän arvoista kuolevaisuuteen ja pahuudesta kärsimykseen muiden muassa.
Kirjoittaja argumentoi sanottavaansa usein holokaustin kokemusten kautta ja toteaa, että ”Jos saisin ratkaista (käytännöllisen) filosofian tulevaisuuden, korostaisin sen ytimenä negatiivisten käsitteiden, ilmiöiden, tunteiden ja kokemusten tutkimusta. Pahuutta, syyllisyyttä ja kuolevaisuutta ymmärtämällä ymmärrämme ja rakennamme moraalista yhteisöä, jossa elämme ja jonka jätämme tuleville sukupolville. Väärän ja pahan muistamisesta seuraa vaatimus vääryyksien korjaamiseksi. Tämä kaikki on monin verroin tärkeämpää kuin onnistumisten ja kukoistuksen hehkuttaminen.”
Olipa lukija kirjoittajan kanssa sitten samaa mieltä tai ei, niin tämä kirja on lukukokemus; se kun pistää harmaat aivosolut liikkeelle joko ajatteluun tai vasta-argumentointiin sellaisella vauhdilla, että oksat pois, ja se taitaa olla yksi merkki oivasta luettavasta. Ja jos tieteellinen käsitteistö askarruttaa, eipä huolta; kirja on sujuvalukuinen ja luettavissa ihan maalaisjärkisiin esimerkkeihin viitattuina.
