”En lopettanut isäni lakifirmassa tullakseni siellä naurunalaiseksi”, toteaa väärinymmärretyksi taiteilijaksi itsensä kokeva Fante Bukowski, joka on kirjoittajan uralle lähdettyään ottanut nimekseen yhdistelmän John Fanten ja Charles Bukowskin kuuluisista nimistä. Hänen päässään on kehitteillä kuningasidea siitä, miten päästä sekä nihilististen ja tiukkapipoisten kustannustoimittajien että suuren yleisön lemmikiksi, mutta tiellä on esteitä; kirjoittajan ongelma on keskinkertaisuus. Paljastuu myös, että se hänen kirjoittamansa suuri tarina onkin plagiaatti Milan Kunderan teoksesta. Painetta onnistumiseen tuovat myös kuuluisien kirjailijoiden kuolemattomat lausahdukset tyyliin: ”Mitään varsinaista loppua ei ole. Se on vain kohta, johon lopetat tarinan.” (Frank Herbert) tai "Kirjoita. Kirjoita uudelleen. Silloin, kun et kirjoita tai uudelleenkirjoita, lue. Mitään oikoteitä ei ole." (Larry L. King)
Tämä aivan poskettoman hauska ja viiltävän ironinen tarina on Noach Van Sciverin (s.1984) kirjoittama ja kuvittama sarjakuvaromaani. Suomennos on Seppo Lahtisen. Saattaapi olla, että aika moni kirjoittamista tosissaan harjoitellut voi samaistua Fanten kokemuksiin ja kokea todeksi hänen lausumansa: - Asuuko sinunkin sisälläsi pieni Fante Bukowski? Haluaisitko, että asuisi?
