Naisten salibandyjoukkueen saunasta kuuluu iloinen puheensorina, mutta lapseton Laura, yksi joukkueen nuorista naisista, ei jaksa nyt osallistua siihen, koska hän hellii sydämessään itselleen tapahtunutta ihmettä; hän on tavannut unelmiensa miehen. Mies on pitkä, karismaattinen, huoliteltu, akateeminen ja ammatissaan menestyvä, ja häneen on helppo rakastua.
Miehellä on edellisen avioliiton jäljiltä talo ja kolme lasta, joiden äidin kanssa on yhteishuoltajuus. Kaikki näyttää kukoistavalta, ainakin ensi alkuun. Pikku hiljaa miehestä alkaa paljastua myös toisenlaisia puolia; hän on sairaalloisen ahdistunut ja väkivaltainen sekä psyykkisellä että fyysisellä tavalla. Yhteiseen elämään alkaa tulla ikäviä muutoksia, jotka kuitenkin tapahtuvat niin hitaasti, että Laura ei tajua reagoida niihin, ennen kuin ne muuttuvat ikään kuin asiaan kuuluviksi.
”Olet sammakko, joka laitetaan kattilassa kylmään veteen. Lämpötila nousee vähä vähältä, mutta et huomaa sitä. Vesi muuttuu tappavan kuumaksi, mutta et ymmärrä hypätä pois, koska olet niin tottunut. Et enää tiedä, mikä on normaalia ja turvallista. Epänormaalista tulee uusi normaali. Tämä tapahtuu ihan tavallisille naisille, miehillekin.”
Laura Mannisen (s.1976) esikoisromaani Kaikki anteeksi paneutuu vakavaan aiheeseen; perheväkivaltaan ja siitä pois selviämiseen. Aihe on vaikenemisen kulttuuria ylläpitävässä suomalaisessakin yhteiskunnassa edelleen äärimmäisen tärkeä ja erityisesti niiden lasten vuoksi, jotka elävät tällaisen uhan alaisena perheissä ja joutuvat usein, ainakin välillisesti, siihen osallisiksikin. Aikuinen saattaa selvitä väkivallasta irtautumalla suhteesta, mutta lapset vahingoittuvat psyykkisesti ja saattavat jäädä kantamaan väkivallan häpeää loppuelämäkseen. Siksi jokainen teos, joka lisää ymmärrystä siitä, mitä ihmisen ei tarvitse elämässään läheisiltään hyväksyä, on tarpeellinen.
