Pauliina Rauhalan vaikuttavasta kerronnasta on Kirjatimpurissa puhuttu jo kerran aiemminkin, nimittäin vuonna 2014 (KT 13.04.2014), jolloin oli kyseessä nuoren lestadiolaisäidin loppuun palamisesta kertova romaani Taivaslaulu, joka ilmestyttyään sai useita palkintoja rehellisen kuvauksensa vuoksi. Rauhalan toinen romaani Synninkantajat jatkaa samalla uskontoon liittyvällä teemalla; vaativan ja kontrolloivan yhteisön kuvauksella ja sillä, miten se yhteisön jäseniin vaikuttaa.
Eletään 1970-luvun loppua Pohjois-Pohjanmaalla pienessä joen rannalla sijaitsevassa kyläyhteisössä. Joen rannalla nuori Aaron tutkii suhdettaan uskoon ja sen ristiriitaisuuksiin kyläyhteisön, oman perheensä ja papan ja mummin vuorovaikutuksessa. Mummin nuorin tytär joutuu uskonnollisen yhteisön epäsuosioon epäsopivan rakkauden ja mummi avarakatseisuutensa vuoksi. Kaiken yllä leijuu papan ankara moraalinen eetos, joka ei salli poikkeamia lähipiirissäkään. Punaisena lankana pitkin teosta kulkee matkakertomus, jossa historianopettaja ottaa tutkimusvapaata, mutta alkaakin sen kuluessa kirjoittaa uskonnollisen pappansa tarinaa. Teos kertoo viisaasti siitä, miten liian puritaaninen käsitys uskosta saattaa rajoittaa elämää ja estää inhimillisen myötätunnon lähimmäisiä kohtaan.
