Jos on tykästynyt lyhyeen kirjalliseen muotoon, ei kannata ohittaa amerikkalaisen Lucia Berlinin (1936-2004) hetkeen tarrautuvia lyhyitä tarinoita. Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on kokoelmateos, johon on koottu Berlinin parhaita novelleja hänen aiemmin kirjoittamistaan teoksista. Jos kirjailija on aiemmin tuntematon, niin Lydia Davisin alkusanat ja ystävä Stephen Emersonin johdanto kirjan alussa muistuttavat mieleen, kuka Lucia Berlin oikein oli ja millaisista lähteistä hänen kirjallinen virtansa oli saanut alkunsa ja mistä se kaiken aikaa ammensi. Kokoelman on suomentanut Kristiina Drews.
Berlinin lapsuutta väritti isän työ, jonka vuoksi asuttiin monissa paikoissa eri puolilla Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa. Muuttaminen paikasta toiseen jatkui myös aikuisena ja vielä omien lastenkin ollessa pieniä. Oli köyhyyttä ja varakkuutta, alkoholismia ja raittiita kausia, yksinhuoltajuutta ja avioliittoja. Berlinin perheeseen kuului neljä poikaa, joita hän elätti usein pätkätöillä missä milloinkin. Novelleissa näkyy siten hyvin eri ammattien kirjo ja tietämys monista sekalaisista töistä. Kuten on usein muidenkin merkittävien taiteilijoiden laita ollut, pienten kirjallisten piirien ihailema Berlin sai ansaitsemaansa suurta kuuluisuutta vasta kuolemansa jälkeen.
