Yön tullen / minä seison portailla kuuntelemassa, / tähdet parveilevat puutarhassa / ja minä seison pimeässä. / Kuule, tähti putosi helähtäen! / Älä astu ruohikolle paljain jaloin: / puutarhani on sirpaleita täynnä.
Edith Södergran: Tähdet
Oi yö oi meri äärettömin ulapoin / oi miten kevyesti vesi kantaa lastaan / ja miten lempeästi mainingit / keinuvat päivän lävistämää rintaa vastaan.
Oi yö oi mustakukkaisien kaislain laulu / oi soivat holvit kahta puolta kaareutuin / kun yhä loitommaksi merta pitkin / pois päivän rannasta pois määrätönnä uin.
Marja-Liisa Vartio: Yö
On elokuu kuin nainen kypsynyt / kantaen povellansa pientä poikalasta, / vartalo taipuen kuin tähkäin nuokunnasta, / harteilla illan viipottavat säteilyt.
Ja lapsi terhakas ja alaston / niin iloisena telmii, repii, kaulaa, / suutelee vuoroin, kiskoo tukan paulaa, / ja nauru kiirii yli ruohikon.
Ja yllä hohtaa taivas sininen / kuin katse isän, vakaa, turvallinen. / Ja hämmentyen kohtaa lapsi sinen / niin häikäisevän, totisen,
ja hiljenee ja katsoo miettien: / jää orpo polku luikerrellen etäisyyteen, / ja pian häipyneet on hämäryyteen / laps, äiti niin kuin muisto kaukainen.
Sirkka Selja: Elokuu
Lohikäärme punainen / vaeltaa iltaan elokuun, / se pieksää pilvet pyrstöllään, / ne pakoon kiitää peläten, / ja lohikäärme katselee / ja miettii, sitten / nielee kuun / ja kylläisenä yllä maan / se loistaa koko vatsallaan.
Helvi Juvonen: Elokuun ilta
Ruispellon ojaa ne tulevat ruskeissa takeissa / multaa, riihenpölyä harmaissa lakeissa. / Käsissä täydet haarikat koivunmahlaa / haltiat pellonpiennarta kahlaa. / Heinässä virsut kastuvat. / Sydänyön hetkellä haltiat pihaan astuvat.
Seisovat pihlajan varjossa. Metsissä yökäet kukkuvat. / Viileissä aitoissa pojat ja tyttäret nukkuvat. / Vasikan tiuku kilahtaa lepikkohaassa. / Kastelupisarat välkkyvät kukkamaassa. / Uni on valtias talossa. / Palsamit kukkivat tuvassa kesäyön valossa.
Istuvat humalakuistilla mahlahaarikat edessä. / Koivujen ritvat päilyvät öisessä vedessä. / Katsovat kaurasarkoja alhaalla suolla, / valkeita ruusupensaita aittojen puolla, / suoria perunavakoja, / kynnyksen alle tuotuja tuoreita hakoja.
Punertuu punertumistaan pohjoisen puolella. / Aurinko taivaalle ampuu jo kultanuolella. / Nyökkäävät tyytyväisinä toisillensa. / Painuvat jonossa asumasijoillensa. / Ruistähkät seisovat vahdissa. / Tyhjät tuopit heiluvat astunnan tahdissa. Yrjö Teppo (Kaijärvi): Haltiat
Keltaisen-kipeät / ulpukat veen. / Helinä kaislojen / kanteleen. / Korennon leikki / ja surviaisen / keinuvaisen. / Suvi oli hienotunteinen. / Hyvästeittä se lähti / heti kun syttyi kuumeinen / ensimmäinen tähti.
Aaro Hellaakoski: Ensimmäinen tähti
