Elle ei ole pelle - vai onko?

Elle on parhaillaan ohjelmistossa pyörivä hollantilaisen Paul Verhoevenin (aiemmin mm. elokuva Basic Instinct – vaiston varassa) ohjaama messevä psykologinen jännäri menestyvästä, pelifirman omistavasta liikenaisesta Michèlestä (Isabelle Huppert), joka heti elokuvan alussa kokee luultavasti tunne-elämään kaikkein järkyttävimmin vaikuttavan väkivallan; hän joutuu tuntemattoman, naamarilla varustautuneen miehen raiskaamaksi. Sen sijaan, että ilmoittaisi asiasta poliisille, hän päättääkin ottaa ohjat omiin käsiinsä, kuten on toiminut yksityis- ja työelämässäänkin, ja hankkii erilaista kättä pidempää turvakseen. Samalla hän yrittää jäljittää tekijää sekä kirjavan yksityisen elämänsä että liike-elämän henkilöistä. Elokuva perustuu Philippe Djianin romaaniin Oh…

Michèlellä on ikävä menneisyys vankilassa loppuelämänsä lusivan despootti-isän lapsena, jolta on sen seurauksena mennyt luottamus sekä poliisiin että mediaan. Hän on päättänyt unohtaa isänsä ja luoda elämästään ihan oman menestystarinan, jossa ei juuri tunteilla. Huppert esittää vaikuttavasti traumaattisen lapsuuden kokenutta ihmistä, joka ei aikanaan ole saanut tarvittavaa apua. Hän on vahvistanut pitävän suojauksen maailmaa vastaan ja tekee omia ratkaisujaan muista juuri välittämättä.

Michèlen teot eivät juuri kestä päivänvaloa, ja sanallisesti hän laukoo surutta läheisilleen totuuksia, joita ihmiset eivät halua kuulla päin näköä lausuttuina. Kaiken pelon ja kauhun koristeena on ranskalainen keveys, ikään kuin tämän henkilön tunne-elämää ei enää mikään koskettaisi erityisen järkyttävällä tavalla. Elokuvan muutkin naiset näyttävät elävän jonkin, tänä päivänä jo vanhanaikaisen miehen mallin mukaan, ja käyttävät vaivatta muita hyväkseen oman etunsa puolesta. Ehkä sekä Djian että Verhoeven haluavat teoksen monitasoisuuden lisäksi nostaa esiin kysymyksen siitä, voisiko mitenkään oppia muiden aiemmin tekemistä virheistä.

Laurent Lafitte Huppertin vastanäyttelijänä on kerrassaan jäätävä. Onko mielikuvituksen tuotetta, vai miten tuleekin mieleen espanjalaisen Pedro Almodóvarin ohjaama 1980-luvun klassikkoelokuva Matador, jossa kamppailtiin samojen voimien kanssa, kun kyseessä siinäkin leffassa olivat tuhoavat mieltymykset.