Poliittiset päättäjät saivat suuressa viisaudessaan juuri äskettäin aikaan sen, että ensi vuoden 2018 alusta ruokakauppojen alkoholituotteiden 4,5 promillen raja nousee 5,5:en ja myös velaksi myynnin rajoitus poistuu muiden helpotusten ohessa. Eivät tainneet päättäjät ihan ymmärtää, minkä karhunpalveluksen he tekivät osalle suomalaisista perheistä, kun he näin vapauttivat kansan turhista rajoitteista ja luottivat kansan kykyyn huolehtia omasta juomisestaan. Kahden suuren ja monissa perheissä myös kostean juhlan välimaastossa onkin nyt aihetta lukea, mitä Ani Kellomäen Kosteusvaurioita, Kasvukertomuksia pullon juurelta – teoksessa puhutaan alkoholismista perheen sisällä ja kaikesta siitä, mitä se pitää sisällään ja millaisia vaikutuksia sillä on jokaisen perheenjäsenen elämään sekä lapsuudessa että myöhemmin aikuisiällä.
Kellomäki itsekin on kokenut kostean lapsuuden, joten hän tietänee, mistä kirjoittaa. Alku näille kertomuksille lähti siitä, että kirjoittaja piti Internetissä omaa blogia, jota lukijat saattoivat kommentoida. Tavallista lukijoiden tarinoissa on se, että perheet, usein isovanhempia myöten, pyrkivät salaamaan jonkin perheenjäsenen liiallisen alkoholin käytön ja yrittivät pitää kulissia pystyssä viimeiseen saakka. Kirjoittajan mukaan tälläkin hetkellä noin 65 000-70 000 lapsella on ainakin yksi päihdeongelmainen huoltaja. Näissä tapauksissa ei siis puhuta enää sofistikoituneista ja harkituista viinien ja oluiden maisteluista, joskin itse ongelma saattaa saada jopa niistä alkunsa.
Kellomäki on koonnut henkilöhaastattelut vuosina 2014-2016 sekä kasvokkain että kirjeitse. Kolmeen osaan jakautuvassa kirjassaan kirjoittaja paneutuu ensin suomalaiseen alkoholinkäyttöön ja kosteissa perheissä eläneiden ihmisten lapsuuskokemuksiin. Toisessa osassa aiheena on, miten alkoholismin sävyttämä lapsuus on vaikuttanut näiden ihmisten aikuisuuteen ja sen haasteisiin. Kolmas osa pohtii, miten voisi saada etäisyyttä lapsuuden ikäviin kokemuksiin ja olisiko mahdollista antaa vanhemmilleen jopa anteeksi ja millä tavoin.
Tämän kirjan soisi kuluvan ilman muuta kaikissa, mutta erityisesti vastuunsa tuntevien poliitikkojen käsissä. Alkoholismi on vaikutuksiltaan lopulta koko perheen sairaus eikä se ole riippuvainen yhteiskuntaluokasta. Siitä paraneminen on hidasta, mutta onneksi usein myös mahdollista, jos toimeen tartutaan. Hoito on kuitenkin kallista sekä yksilölle että yhteiskunnalle ja vaatii terapeuttista apua koko perheelle, ei vain ongelmakäyttäjälle itselleen.
