Hector Asfalttihippi, Muistelmat putkiradiosta Ruusuportille on Heikki Harman eli Hectorin (1947 - ) syntymästä 1970-luvun lopulle jatkuvan elämäkerran ensimmäinen osa, jonka Heikki Harma ja Tuula Kousa ovat yhdessä kirjoittaneet. Teoksen kerronta on niin vetävää, että ei voi muuta kuin innolla odotella luvattua kakkososaa.
Lähes kaikki Hectorin biisit ovat ihmeesti kestäneet aikaa. Monien kymmenien muassa Nostalgia, osat 1-2 (Nostalgia, 1972), Asfalttiprinssi, Olen hautausmaa, Lumi teki enkelin eteiseen (Herra Mirandos, 1973), Ake, Make, Pera ja mä (Hectorock I, 1974), Ei mittää (Kadonneet lapset, 1978), kertovat poikkeuksellisen lahjakkaasta ja syvälliseen ilmaisuun kykenevästä lauluntekijästä, jolle ei ole ollut vierasta mikään muusikon elämään usein liittyvä, ei päihteiden käyttö, ei loppuun palaminen kuin saavutetut suuret voitot ja menestyksetkään.
Hector itse kertoo kirjassaan: ”Edustamassani musiikkigenressä sävel ja sanat kulkevat rinnakkain; milloin melodia tai sointukulku nappaa jonkin johtolauseen, hook-linen, kyytiin, milloin toisinpäin. Olen oppinut kokemuksen kautta ja vuosikausia runoilijaveljieni tekstejä lukemalla näkemään ja erottelemaan, johtaako musiikki vain teksti, ja seurannut vaistonvaraisesti jompaakumpaa. Useimmiten kitaralla tai pianolla soitettu ensimmäinen atmosfääri herättää tekstin tulemaan. Joskus olen saanut laulutekstin ikään kuin kaukokirjoitettuna. Se voi olla jopa pelottavaa. Päässä rupeaa soimaan jokin lause tai sananparsi, joka rönsyilee niin, että tunnistan siitä omaa elämääni koskevan pohdinnan ytimen.”
Hector: Lumi teki enkelin eteiseen (vuodelta 1973 ja tämäkin teksti viiltävän ajankohtainen edelleen)
Tyttö näki sillalta kuinka mustaa / vesi oli alhaalla jossakin. / Äiti kysyi: "Miksi tuo runoja rustaa? Lapsi on kai päästänsä sekaisin." / Tyttö itki hetken ja katsoi taakseen. / Villinä soi huokaus kaupungin. / Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen? / Vesi oli mustaa kuin aikakin. / Ja vesi oli mustaa, äiti kulki mustissaan. / Ja pappikin sai kahvia juodakseen. / Ja isä oli kännissä, kuinkas muutenkaan? / Joku kantoi kukkia eteiseen. / Toiset lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin. / Toisilla vaan pienempi palkka on. / Isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin. / Äiti oli silloin jo onneton. / Minä panin ikkunaan pahvisuojan, / että edes jossakin lämmin ois. / Radiossa laulettiin: "Kiitos Luojan!" / Sunnuntaina äitikin nukkui pois. / Ja isä meni Ruotsiin, äiti lensi taivaaseen. / Ja pappi sai taas kahvia juodakseen. / Ja veli oli kännissä, näin sen itkeneen. / Lumi teki enkelin eteiseen.
