Miten olisikaan yhdeltä osa-alueeltaan köyhäksi jäänyt pohjoinen lyriikkamme - etenkin laululyriikka – jollei olisi tätä nuppia rutistavaa syksyaikaa, siis syyskuusta marraskuun loppuun. Sen jälkeen alkaa taas päässä pelata, kun joulu lähenee ja jouluvalot syttyvät joka torppaan, terassille ja ulkohuussiinkin. Ja ihan luvallisesti juuri nyt on se aika, jolloin voi kulkea reppu maata laahaten kotoa minne meneekin ja takaisin ja hautautua sitten vyllien alle jurottamaan ja pitämään pitkää ettonetta. Tällaista ylellisyyttä ei ole suotu etelän kansoille, joten otetaan kaikki irti tästä vuodenajasta!
Syyskuu Hector
Nuo huokaukset tuulien / taas rannat kuulla saa / Ja lapset koulutiensä aloittaa...
On kurjet suon jo jättäneet, / on metsät vaienneet / Ja kaupunkien kasvot kylmenneet...
Syyskuu, syyskuu... minne hänet vei? / Syyskuu, syyskuu... tuuli vastaa ei...
Mä kirjastoihin iltaisin / niin monta matkaa teen / ja lainaan samat kirjat uudelleen...
Mä teetä kanssa Tsehovin / oon juonut iltaisin / ja aamuisin käyn seuraan Leninin...
Syyskuu, syyskuu... minne hänet vei? / Syyskuu, syyskuu... tuuli vastaa ei...
Syyskuu Neljänsuora
Vaikk' ei meistä kumpikaan, sitä ääneen sanoiskaan / on syyskuu saapunut, rannan baarit suljetut / tyhjää merta tuijottaa. / Ei huvipuistokaan, tänään avaa porttejaan / karusellin hevoset, kilpa-autot punaiset / harmaa sade haalistaa.
Kuka tietää minne meidät vie tää syyskuu. / On kesä lämmin muisto vaan. / Turhaan kaipaan kadonnutta aikaa. / Syyskuu meidät erillemme kuljettaa.
On koulut alkaneet, kuulen lasten askeleet / pitkin jalkakäytävää. / En sua täällä nää, jossain muualla sä meet. / Ja ehkä tiemme jälleen kohtaa, ehkä tästä selvitään. / Jossain aurinkokin hohtaa, vaikka en sitä nää.
Kuka tietää minne…
Syyskuu Neljä ruusua
Kylmenee, kesä loppuu liian varhain / Hälvenee, odotukset toiveet haihtuu.
Vielä meen ennen auringon laskua meren rantaan / katselen, palelen.
Jos kaikki ois kääntynyt päin parhain / rauhan lois, kun kesä syksyyn vaihtuu.
Pelkäsin, kun yö alkoi ennen aikojaan / ja aamua sai odottaa.
Luulin kai, että savusauna mut puhdistais / ja ihollain ois sen tuoksu ikuinen. / Luulin kai, että mato-ongella onnen sais / ja huulillain ois hymy ainainen.
Piirtelen käsi poskella taivaanrantaa. / Kuuntelen, kun sade hakkaa peltikattoa.
Muistelen, mitä kaikkea piti tehdäkään / ja kohta on syyskuu.
Luulin kai, että savusauna mut puhdistais…
Ikävä lokakuu Hausmylly
Syksyn tuulissa hiljenemme. / Pisaroina muistot putoilee.
Pilvet matelevat ylitsemme. / Kaikki värit taittuu harmaaseen.
Syksy saapuu / ja kuukin tanssii kasvoillasi kylmää tanssiaan.
Lähtisitkö todellakin kanssani / tänä yönä taivaan ostamaan.
Minä olen valmis, juostaanko kii. / Minulla on ikävä lokakuu.
Ikäväni sinuun aina lokakuun tullen / täysikuusta heijastuu.
Huoneestani seinät yöhön haihtuu. / Mulla on / ikävä lokakuu.
Taas syksy tää mut yllättää. / Ei kesän muistot mieleen jää.
Sua halusin, sua kaipasin. / Tää syksy vei sut kuitenkin.
Syksy kalpean huokauksensa / verhon takaa huokaa huoneeseen.
Sinuun sovittelee avaimensa / syksy tekee pesää sydämeen.
Syksy saapuu ja kuukin tanssii.......
Ihollasi kosketuksen kaipuu. / Sullakin on / ikävä lokakuu.
Taas syksy tää mut yllättää.....
Lokakuu Laura Moisio
Yli kentän likaisen / raaka valo lyhtyjen. / Värisevää ikkunaa / sade kiduttaa. / Niin kuin prinssi kietoi hän / satuun pääni särkevän. / Miksi petyin? Tiesinhän lait elämän.
Märkää, märkää sumua / maassa, puissa, katoilla. / Jumala, oi Jumala! / Näin voiko jatkua! / Niin kuin prinssi kietoi hän…
Yli kentän likaisen / raaka valo lyhtyjen. / Värisevää ikkunaa / sade kiduttaa. / Niin kuin prinssi kietoi hän…
Stadin lokakuu Edu Kettunen
Maija häärää kahvilassa, syksyisessä Krunikas, radiossa räyhää tylsä blues. / Se avaa pienen kuppilansa, miettii sieluansa, jota vaivaa suuri alakuloisuus. / Ja tuulet kylmiksi käy ja ruusut lakastuu, on stadin lokakuu.
Matti huokaa krapulassa Olympia-satamassa, tätäkö on arjen sankaruus? / Vaimo jätti, tuska ei, merituuli voimat vei, jäi vain olon hankaluus. / Ja laivat lähtee ja saapuu ja ruusut lakastuu, on stadin lokakuu.
Maija muistaa petturuuden, miehen oudon kataluuden, hetken, jolloin sielu lannistuu, / Ja nuo pienen pikku terävyydet, pienet sydämettömyydet, joista kasvaa suuri musta puu, / joka tuulessa huojuu, kun ruusut lakastuu; koittaa stadin lokakuu.
Matti uhmaa koillistuulta, paljain päin se puree huulta: / perkele, jos tapat, tapa nyt. Ja jotenkin niin yksinäinen on tuo hahmo kaljupäinen turvanaan vain sielu virttynyt. / Ja laivat lähtee ja saapuu ja ruusut lakastuu, on stadin lokakuu.
Viima riipii rikki meren pinnan, lokkiparvi pressan linnan yllä parkuu kesän kuolemaa. / Syksy istuu ratikoissa, öljyisissä lammikoissa kasvaa jotain hyvin kamalaa. / Ja päivät iltaansa taipuu ja ruusut lakastuu, on stadin lokakuu.
Ennen pitkää Kruunuhaassa Matti istuu siipii maassa nurkkapöytään Maijan kahvilan. / Maija laatii sämpylää, leipää täynnä ikävää, murheita maailman. / Ja katseet kohtaa, kannoilla ruusut lakastuu, on stadin lokakuu.
Stiplu lienee siinä, että Amorill on vähän liian kiirettä, kun koittaa stadin lokakuu. / Nää Liisankadun yksinäiset, itsepäiset, niis on tähän hätään kyllä liian kova työ. / Ja laivat lähtee ja saapuu ja ruusut lakastuu, on stadin lokakuu. / Tuulet kylmiksi jää ja ruusut lakastuu, on stadin lokakuu...
Marraskuu Lasse Mårtenson/ Margareta Mutreich
Värit päivän keväisen sään, / hymy sun vei tuon mennessään. / Marraskuu tää sateinen, vei sadun multa sen. / Vielä kaiken harmaana nään, sade lisän tuo ikävään, / Marraskuu vain lohduton, rakkaani mennyt on.
”Se unhoittuu”, näin sanoo nuo toiset kaiken kokeneet. / Ja kun auringolta anon, luo säteet se lämmenneet. / Toukokuu taas niin kukkineen tanssii jokaiseen sydämeen. / Surullinen marraskuu luokseni unhoittuu. / Toukokuu taas niin kukkineen tanssii jokaiseen sydämeen. Surullinen marraskuu luokseni unhoittuu.
Marraskuu Miljoonasade/ Heikki Salo
Marraskuu, eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu. / Marraskuu, nyt on sen kuoreen kirjoitettu: Beibi I love you. / Mä kapakassa juopottelin sylissäni dinosauriin luu.
Marraskuu, tänään huoneeni mä sotkin, kun sua taas niin ikävöin. / Nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä kuivakurkku rotta isännöi.
Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun kaipuun kaljakori kilisee. / Yli taivaan päivät niin kuin varisparvi raahautuu. / Mua vaivaa ikävistä ikävin, milloin beibi palaat takaisin. / Etkö tiedä, voi yksinäisen miehen viedä marraskuu.
Marraskuu, taas TV syliin paiskoo palavia halkojaan. / Marraskuu, käy ihmiskunta sormi suussa kansakouluaan, / vaan eihän täällä liekit uhkaa, / täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan.
Marraskuu, kaiken tämän keskellä sua hiljaa ikävöin. / Mä Topin kanssa kellarissa ristinollaa pelaan päivin öin…
