Veli Himasen kirja Kokeile viisastumista on painettu jo kymmenkunta vuotta sitten, mutta eipä ollut osunut käsiin ennen kuin vasta nyt. Lieneekö syynä se, että vuosien kertyessä alkaa tuntea itsensä tiedoiltaan koko ajan vajaammaksi ja kun ei muutakaan keinoa keksi, niin yrittää paikata aukkoja edes kirjaviisaudella? Toinen syy tarttua kirjaan oli sen humoristiselta tuntuva nimi ”kokeile”, joka niin halutessa voi tarkoittaa myös sitä, että voi luopua kokeilusta, jos se ei ala tuottaa toivottua tulosta elikkäs aiheuta sitä syvääluotaavaa viisastumista. Tässähän ei nyt siis niinkään puhuta älykkyydestä. Kukahan sitten lopulta mittaa ja millä mittarilla sen mahdollisen ja toivottavan viisastumisen?
Kirjoittaja siteeraa Albert Einsteinin toteamusta, joka sanoo, että ”terve järki ei ole mitään muuta kuin kokoelma kahdeksantoista vanhana omaksuttuja väärinkäsityksiä”, joista aikuisen ihmisen kait pikkuhiljaa pitäisi päästä eroon. Himanen väittää myös, että vaikka sanonnassa 'nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus' elämänkokemus tarjoaa mahdollisuuden viisastua, niin se monen kohdalla saattaakin jäädä vain mahdollisuudeksi.
Jos oikeasti haluaa viisastua päivittäin, kirjoittaja antaa siihen osviittaa sanomalla, että meidän on ensinnäkin tiedostettava, mitä ajattelemme ja toiseksi tiedostettava, mitä tunnemme. Nämä asiat ”tuovat elämämme nykyhetkeen ja tarjoavat meille mahdollisuuden itse päättää siitä, mitä meidän tulee tehdä”. Jotta voimavaroja löytyisi, pitäisi muistaa ne aika perinteiset ja hyvin tiedossa olevat keinot kehon ja mielen huolloksi; kehon ja aivojen rasittaminen sopivasti ja niille suotava virkistys, hyvien töiden tekeminen myös muille kuin itselle, ihmissuhteet ja joustavuus. Siinäpä pientä haastetta tuleville rospuuttopäiville.
