Nyt alkaa olla jo kiire, jos aikoo ehtiä Amos Andersonin taidemuseossa parhaillaan olevaan, kuvanveistäjä Zoltán Popovitsin (1940 - ) retrospektiiviseen näyttelyyn. Se on avoinna enää 09.01.2017 saakka. Näyttelyn teokset ovat vuosilta 1966 – 2016.
Unkarilainen, pitkään Suomessa aiemmin asunut Popovits käyttää monipuolisia materiaaleja ja tekee sekä pieniä että isokokoisia teoksia. On savea, posliinia, terästä, mutta ennen kaikkea erilaisia puulajeja, kuten kirsikka-, pähkinä- ja eebenpuuta. Toistuva teema on ihmiskasvot, joita Popovits käyttää usein teoksissaan. Esitteen mukaan taiteilija ei haluaisi selitellä töitään, vaan toivoisi, että jokainen näyttelyssä kävijä kokisi teokset omasta henkilökohtaisesta kaikupohjastaan käsin. Kirjallisuudessahan tätä kutsuttaisiin nimellä intertekstuaalisuus, eli että taideteos syntyy teoksen, muiden teosten ja kokijan välisessä vuorovaikutuksessa. Monenlaisia mielteitä näyttelyssä heräsikin ja lisää ajattelun aihetta tarjosi nähtävillä oleva video, jossa Popovits kertoo työskentelystään ja materiaaleistaan.
