Antti Heikkinen: Turjailija – Heikki Turusen elämä ja teot
”Kumikosan, Kumikosan, on nimi tytön, jota yhä rakastan…” biisi alkaa soida päässä, kun kuulee nimen Simpauttaja. Se on Heikki Turusen esikoisteos ja samalla hänen tunnetuin romaaninsa. Tähän on vaikuttanut erityisesti se, että kirjasta tehtiin Veikko Kerttulan vuonna 1975 valmistunut elokuva, joka on nähty useaan kertaan TV:ssäkin. Henkilöhahmot ovat jääneet hyvin suomalaisten mieleen, eivätkä vähiten näyttelijöiden tekemien roolitöiden ansiosta. Ahti Kuoppala Simpauttajana ja Pekka Räty nuorena Imppana, myös Leni Katajakoski, Esko Hukkanen ja Ahti Jokinen ovat rooleissaan aitoja, järkyttäviäkin. Mieleen on jäänyt myös alussa mainittu renkutus, joka on mahdollisimman kaukana kuvatusta maailmasta ja jota Imppa heinäladossa laulelee selällään maaten ennen elämän todellisuuden kasvoille iskeytymistä.
Kivenpyörittäjän kylä on toinen merkittävä Heikki Turusen romaani, josta tuli kuuluisa Markku Pölösen ohjattua siitä samannimisen elokuvan vuonna 1995. Erityisesti Matti Varjo ja Martti Suosalo ovat jääneet voimakkaina mieleen tässä Ruotsiin töihin joutunutta peräkylän suomalaista kuvaavassa, tyhjenevän maaseudun ja pakettipeltojen ahdistusta ilmentävässä elokuvassa. Jarmo Mäkisen esittämä vaitonainen kivenpyörittäjä edustanee Sisyfoksen loppumatonta raadantaa itseään suuremman kivenjärkäleen kanssa kuin halutakseen kalvavan syyllisyyden lisäksi kertoa, että unelma entisestä maalaisidyllistä on sortunut, jäljellä armoton totuus. Voi ahistuksen määrää!
Turjailija-muistelmateoksessa Heikkinen kuleksii joitakin aikoja Heikki Turusen vanavedessä ja seurailee Turusen elämää, siinä samassa omankin elämänsä joitakin merkkitapahtumia tallentaen. Taiteilija Eeva Ryynäsen, tuon armoitetun puuveistäjän, naapuruus nuoruuden aikana nostetaan esiin Turusen vahvana pontimena lähteä taiteilijan uralle. Kirjailijan elämään mahtuu paljon joron jäljillä olemista ja sieltä palaamista, juopottelua, taiteilijaelämän onnea ja epätoivoa, kattava kokoelma maaseudun ihmisen kohtaloita kuvaavia teoksia, rakkaus Seijaan ja kaksi poikaa, ikääntyminen ja sen hyväksyminen.
Tämä muistelmateos on vahvasti esikuvansa Heikki Turusen näköinen, helposti lähestyttävä ja sympaattinen, ja jättää lukijalleen kuvan yksinäisestä, taiteilijasieluisesta miehestä, joka pyrkii, maaseudun ihmisten ansiokkaan kuvaamisen lisäksi, saamaan oman elämänsä traumat hallintaan rauhanomaisin keinoin, taiteen avulla.
