Kevätlaulu
1. Jo taittui talven valta / tuo raskas, ankara, – / ja taasen kaikkialla / soi laulu riemuisa. – / Nyt luonto vihannoipi / ja lintuin laulu soipi. / Oi päivyt armahin – sua riemuin tervehdin!
2. Oi kevät armas poista / nyt mielen murheisuus. – / Sä lämmitä ja loista, / luo mulle mieli uus. – / Luo mieli aurinkoinen, / niin taas ma laulaa voinen: / Oi päivyt armahin – / sua riemuin tervehdin!
Otto Kotilainen, muk. Linda Kunnas
Keväällä
1. Nyt on Suomen suloin aika, / nyt sen luonto kukoistaa, / nyt sen kaikuu laulun taika, / Väinön kannel kajahtaa. / Katso, kuinka järvet hohtaa, / Suomen sulojärvet nuo! / Lehtoloista sua kohtaa / tuoksut, joita kukat tuo.
2. Lehto loistaa, linnut laulaa / linnun kielin suloisin, / suomalainen myöskin laulaa / suomen kielin kotoisin. / Nyt on Suomen suloin aikaa, / nyt sen luonto kukoistaa, / nyt sen kaikuu laulun taika, / Väinön kannel kajahtaa.
3. Nyt on sunkin suloin aikas / sull' on voimat nuoruuden, / sull' on sulo Iemmen taikas, / lempi suuri Suomehen. / Toimeen siksi, kaikin voimin / työsi maalles omista! / Lempi vahva töin ja toimin / paljon, paljon aikaan saa.
O. Wennerberg, Aina Irene Mendelin
Kevätsointuja
1. Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö, / kevätvirsiä viidakko kaikaa.
Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö. / Sinilaine jo lyö ja jo valkeni yö.
:,: Nyt on toivon ja lempeen aika. :,:
2. Nyt rinnass' on lämpö, mi murtavi jään, / joka huokuili henkeä hallan.
Ja se vaativi voittoa kirkkahan sään. / Elon onnea laulaa se enteillään,
:,: Kevättunteille tuottavi vallan. :,:
3. Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais / ja ma leivona nousta voisin.
Ja mun tahtoni talvesta ponnahtais / ja mun riemuni oikean kaiun sais,
:,: Ja ma oikea laulaja oisin! :,:
P.J. Hannikainen, Larin-Kyösti
Kyyhkynen kylpee
Kyyhkynen kylpee kuopassaan / pienen lapsensa kanssa,
Tip, tip, tippuvi räystään suu. / Tässäpä höyhenet puhdistuu!
Kyllä on hauska huuhdella / valkeita sulkiansa.
Kyyhkysäiti se haastaa näin: / "Kuuleppa lapsi kulta.
Maailman teitä kun taivaltaa, / sulkansa helposti tomuun saa.
Nyt sua suojelen siivilläin, / tahrat huuhtelen sulta.
Kerta kun lennät maailmaan, / äitisi neuvoa muista:
Varjele sulkasi valkeat, / mutta jos joskus mustuvat,
ällös tahraan jättäkö vaan, / huuhdo ja puhtahaks' puista."
Kyyhkyspoikanen loiskuttaa, / huuhtoen innoissansa,
Räystäät tippuvat, kirkas on sää, / kevään aurinko lämmittää,
Kyyhkyjen siipiin heijastaa / puhtainta kultoansa.
Otto Kotilainen, Hilja Haahti
