Rakkaudenhirviö on Saara Turusen esikoisromaanin naispuolinen kertoja, jolla on tyhjä paikka sydämessä ja jota hän yrittää epätoivoisesti täyttää jollakin. Millä, sitä hän ei itsekään vielä tiedä. Turvallisessa, mutta tylsässä lapsuudenkodissa on opetettu, että ihmisen tulee olla tavallinen, ihan tavallinen ja tehdä sellaisia asioita, joita muutkin tavalliset ihmiset ja varsinkin naiset tekevät. Erityisesti äiti – kuinka ollakaan – on sitä painottanut lapsuudesta saakka.
Rakkaudenhirviö ei halua täyttää itselleen asetettuja kriteereitä. Niinpä hän muuttaa Helsinkiin erikoislukioon, joka avaa lopulta tien taidealan opintojen maailmaan. Sekään ei pelasta sisäiseltä tyhjyydeltä ja alati vainoavalta sivullisuuden tunteelta. Symbolinen lehmä ilmestyy silloin tällöin peilikuvaan muistuttamaan menneistä ja nykyisistä ajoista.
Monet muutot muihin maihin ja paluut takaisin eivät tunnu auttavan eksistentiaalisen ahdistuksensa kanssa kamppailevaa romaanihenkilöä. Lopulta, romaanin viimeisellä sivulla, päähenkilö toteaa, että ei voi vain koko ajan kysellä, miksi asiat menivät niin kuin menivät, vaan pitää antaa anteeksi ja olla katkeroitumatta. Hän päättää alkaa kirjoittaa itsessä olevaa tyhjää paikkaa täydemmäksi.
Onko se suomalainen perhe, lapsuuden yhteisö, oma erilaisuus tai erityinen lahjakkuus vaiko tavallisuuden pelko, yksinäisyys, paikan hakeminen elämässä, vai kaikki nämä yhdessä, joka saa romaanin kertojan ahdistumaan? Lukijana jäätiin kaipaamaan hieman syvempää selitystä viimeisen sivun katharsikselle, siis siihen, mistä se oivallus ja anteeksianto yhtäkkiä lopulta kumpuaa päähenkilön mielessä, kun siihen asti on kohellettu tukka putkella.
”Kill your darlings”, kuulunee jokaisen kirjoittajan kultaisiin perussääntöihin, joka tarkoittaa sitä, että joskus pitää jättää tekstistä pois sellaista, josta itse ei missään nimessä haluaisi luopua mutta joka ei välttämättä palvele teoksen sanomaa. Siihen voisi kuulua sekin, että etäännyttäisi fiktiivisiksi oletetut henkilönsä tarpeeksi kauas, tunnistamattomiksi. Tässäkin yli 400 sivun tiiliskivessä olisi ollut tiivistämisen varaa ja mahdollisuutta jättää aiheita jemmaan vaikka sitä tulevaa toista romaania varten.
Saara Turusen romaani Rakkaudenhirviö voitti Helsingin Sanomien vuoden 2015 kirjallisuuspalkinnon. Turunen on kirjoittanut myös useita näytelmiä, kuten Puputyttö, Broken Heart Story ja Tavallisuuden aave.
