Ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty (1971 - ) on tutkinut 20 maan tulo- ja varallisuuseroja 15 vuoden ajan ja julkaissut niistä tutkimustuloksia kirjassaan Pääoma 2000-luvulla (Le capital au XXIe siècle). Kirja kuluu tällä hetkellä varmasti tuusan nuuskaksi asiasta kiinnostuneiden hyppysissä, mutta niin on paksu ja vieraannuttava, että piti keksiä oikotie onneen voidakseen tutustua Pikettyn ajatuksiin. Siispä kiirehdittiin pikakaistalla aiheeseen; luettiinkin Jesper Roineen kirjoittama helpompilukuinen Thomas Pikettyn Pääoma 2000-luvulla, Kooste ja pohjoismainen näkökulma. Jesper Roine kollegansa kanssa on toimittanut Pikettyn kirjaan ruotsalaista kansantaloutta koskevat tiedot. Kirjan on suomentanut Maarit Tillman.
Roine jakaa kirjansa kolmeen osaan; ensin taustatiedot tutkimustyöstä, sitten tiivistelmä Pikettyn kirjasta, ja kolmantena tarkastellaan kirjan ansioista ja puutteista käytyä keskustelua.
Pikettyn teoksessa pohditaan markkinatalouden luontaista vaikutusta tulo- ja varallisuuseroihin eri ihmisryhmien välillä; vahvistaako se niitä vai kaventaa. Maalaisjärjellä aitan rappusilta ajateltuna vastaus on melko selvillä. Tämä kirja osoittaa myös tilastollisesti jo mutu- ja näppituntumalla tiedossa olevan tosiasian. Pohjoismaiden kehitys vuoden 1980 jälkeen on ollut samansuuntainen; tuloerot ovat kasvaneet ja pääomatuloista on tullut entistä tärkeämpi osa vaurastumisessa. Tosin – kuten kaikilla teorioilla - myös tällä on kritiikkinsä, ja siihenkin kannattaa tutustua.
Kuvatuista tosiasioita kertominen ei ole kuitenkaan kateellisten panettelua; kyse on myös yhteiskuntarauhasta ja yleisestä hyvinvoinnista. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, saattavat rikkaat joutua rakentamaan entistä korkeampia aitoja omistustensa ympärille. - Rahalla voi ostaa kyllä kelpo koiran, mutta ei sen hännän heilutusta, sanoisi vanha kansa. - Huoleton hevoseton poika, vanha kansa jatkaisi. - Viimeisessä palttoossa ei ole taskuja, vanha kansa toteaisi lopuksi.
