On moni meistäkin kuuhullu, / tai siksi ajan kanssa tullu.
Kuu fanejansa palvottaa, / se palvojiaan valvottaa.
Se verkkaan yössä mataa, / tuttuakin tutumpaa rataa.
Mut onko järkee yöllä kahden - kolmen aikaan, /
taas valvoo, langeta sen öiseen taikaan?
On moni meistäkin kuuhullu, / tai siksi ajan kanssa tullu.
Kuulento houkuttaa. / Kuun outo lumo koukuttaa.
Jos kuussa olis juustoa, / tai uudenlaista puustoa?
No, riippumatta lainkaan ilmakehän säästä, /
on Superkuu taas täällä 34 vuoden päästä!
(vrt. Paolo (1931 - ) ja Vittorio (1929 - ) Tavianin elokuva Kuuhullu)
