Katsottiinpa Piano-elokuvasta (Piano, 1993) tutun Jane Campionin sekä käsikirjoittama että ohjaama elokuva Yön kirkas tähti (Bright Star, 2009), jossa pääosaa eli nuorta brittiläistä runoilija John Keatsia (1795 - 1821) esittää Ben Whishaw ja hänen suurta rakkauttaan Fanny Brawnea Abbie Cornish. Keatsin tukijan, runoilijaystävän ja elokuvan häirikön roolissa on Kerry Fox. Musiikin on säveltänyt Mark Bradshaw.
Tämän yltiöromanttisen leffan alkupuolella Keats yrittää huolehtia vakavasti sairaasta veljestään vaillinaisten kykyjensä mukaan. Nuoret rakastuvaiset, John ja Fanny, voivat tavata toisiaan varsin usein, koska he sattuvat asumaan samassa talossa. Heidän rakkautensa syvenee, mutta ei voi tulla mahdolliseksi, koska runoilija on niin köyhä, että hän ei kykene elättämään perhettä. Rakkaus on kuitenkin niin voimakas, että se voittaa lähes kaikki esteet, jopa tytön äidin vastustuksen. Sitten iskee kavala sairaus ja ratkaisee nuorten tulevan elämän.
Parasta - pahintakin! - elokuvassa ovat vitkaan kuluvat hetket romantiikan ajan John Keatsin runouden parissa. Tässä on leffa, jossa maltetaan, siis uskalletaan – pitkästymisenkin uhalla - hidastaa oikeissa paikoissa ja antaa kosketuksen syventyä. Sattuma on, että juuri tämä leffa osui matkaseuraksi pitkälle junamatkalle, koska muutoin, rehellisesti sanoen, sen katsominen olisi saattanut jäädä kesken ihan vain sen hitauden takia. Nyt kun ei ollut tilaisuutta tehdä mitään muuta, tuli seuratuksi koko viipyilevällä jälkimaulla varustettu tarina kaikkine nyansseineen. Hyvä niin. Vaikuttavaa ja upeaa ohjaustyötä.
John Keats: Viimeinen sonetti
Oi tähti! laisesi jos olisin - / en täysin: yksinäinen tähti on. / Iäti seuraat luomin avoimin, / erakko luonnon, vakaa, uneton, / kun papillista tointaan hoitaen / ihmisten rantaa vedet huuhtovat / tai lumen verhon saavat pehmoisen / yllensä kaikki nummet, kukkulat. / Ei siten – yhtä vankkumaton vain! / Armaani nuoreen rintaan nojaten / tuntien nousun, laskun vuorottain, / iäti levottoman autuuden, / povella aina huokuvalla tuolla, / niin elää – taikka menehtyen kuolla.
Aale Tynni: Tuhat laulujen vuotta
