Pekka Pirhonen puhuu kirjassaan Onnivaattori - itsen johtamisen keveys ’taitavasti johdetusta olemisesta’, elämäntavasta, jossa ’itsen johtaminen’ on hedelmällisempää kuin ’itsensä johtaminen’. Hän puhuu Otto Scharmerin U-teoriasta, jossa sen sijaan, että toistetaan sama, aiemmin hyväksi havaittu toimintamalli sellaisenaan, pysähdytään ja jäädään pohtimaan uusia ideoita ja vaihtoehtoja.
Pirhosen tavoitteena on olla työelämässä mukana 70-vuotiaaksi ja ehkä vielä senkin jälkeen, ja se herättää hänessä ajatuksen, että nyt, ollessaan viisvitonen, ei siis voi kuolla pystyyn. Ei voi jäädä köllöttelemään haaleaan veteen puhaltelemaan kuplia ja odottelemaan eläkepäiviä, jos haluaa uudistua ja pysyä riuskassa henkisessä kunnossa. Mallina muutokseen pyrkimisestä Pirhonen esittää arkikokemusten päiväkirjan, jossa hän kirjaa jokaisen päivän osalta yhden sanan, joka sinä päivänä on ollut merkittävä ja joista sanoista voi myöhemmin tulla itsen johtamisen avainsanoja ja polkuja uusiin merkityksiin elämässä. Myös päivittäinen oman mielensä rauhoittaminen, ajan antaminen läheisille, riittävä liikunta ja uni ovat Pirhosen mukaan merkittäviä hyvän elämän rakennusaineita. Kuulostaako tutulta?
'Elämä on aitojuoksu', Pirhonen sanoo ja korostaa sekä oman itsen tuntemista että vuorovaikutuksessa elämisen tärkeyttä muiden ihmisten kanssa. Läpikuultavuus, kilpailemattomuus ja vertailemattomuus ovat ominaisuuksia, joihin kannattaa pyrkiä onnellista ikääntymistä kohti.
