Jussin uatto
1. On laaksot kunnaat kukassaan / on suvipäevä laaha. / On Pylykköselläe torpallaan / nyt Jussin-uaton raaha. / Se lupsakkana levvii vuan / ylj lahem, peltoen, pihamuan. /
2. Jo pirtin keitot porisoo, sae Hilima tulta hiilee’. / Myös rasvarieskat ootteloo, / ja kokkelpiimä viilee. / Tua Hilima, hempee neitonen, / on esikoenen Pylykkösten. /
3. Jo rantasaana savuvaa, / pian vastat siellä takkoo./ Niät rantamalla muuripaa’ / ja ahterpuolen akkoo: / Seom Pylykköskä, se iäress’ paan, / luop’ muurinpohjalettujaan. /
4. Ja luomista se toellae on, / seon ruuvan runnoo suurta. / Ee ossoo tehhä taijoton / tuon lettuherkun juurta. / Vuam Pylykköskä kum paestaa sen, / seon luomus, pitsinohkanen. /
5. Vein kivviin piällä kohhoeloo / jo kokko ylyväen, suorin. / Ja sitä kiertää, vahtaeloo / tuo Pylykkös-polovi nuorin, / taskussa tikut, ootellen / tuljkomennusta Pylykkösen. /
6. Ja pajulinnum pilli soep, / ja lipla venehoo vasten, / kuv verkkojasa puikkaroep / tuoll’ isä Pylykkös-lasten, / kokassaan pienim Pylykkönen / ja kiltti kissanpoekanen. /
7. Ves lahen lampeen kuulteloo / kuin juontasj juhloo issoo. / Niim mukavasti raakasoo / kokassa Kallee, kissoo, / tua Pylykkönen ku rantaan niin / nui hilijoo melloo lupeksii. /
II
1. On vellikello soenna jo, / on syöty, saanottuna. / Pian länteen laskoo aarinko, / ilimnieroo illampuna. / Suur kokon roehu kohhoo vuan, / ylj vein ja rannam, metäm, muan. /
2. Mutt’ riityy kokko, kohta voep, väk’ käävä kuppeilesa. / Vaen nuapurpoejan Jussin soep / pien haetarj soettimesa. / Se vienosti ylj lahen veen, / tuop viestin hellän Hilimalleen. /
3. Kun päevä vastarannan taa / jo paenuu paenumistaa, / kun karjankello kajahtaa, / kui joestae nukuksistaa, / ja kukkuu suven kultakäk, / niim pirttiim pehkuum paenuu väk. /
4. Mut’ rannan hiljasuuvessa, / sen koevun runkoo vasten, / on leningissää uuvessa, / se lempein Pylykkös-lasten. / Ja Jussi istuu rinnallaan, / ja kuiskii, vannoo valojaan. /
5. Niin salon toukomettinen / kuhertaa metän takkoo. / Niin kuorsoo pirtti Pylykkösten. / Niin Hilimasta nyt akkoo / tuoll’ riijoo Jussi nuapurin, / niin viksuin tunteev vivvaaksin. /
Erkki Kokkonen, Kokkos-Ierikka: Jussin uatto
