Kalevalan päivää odotellessa vietetään Kalavelan päivää. Nyt mietitään hartaasti, onko vielä maksettavia kalavelkoja jäljellä ja erityisesti sitä, pitäisikö ne jo autuaasti unohtaa ja sen sijaan katsella eteenpäin. Kansan käsityksessä kalavelkojen maksaminen tarkoittaa sitä, että mennään antamaan "potut pottuina" eli korjaamaan voitoksi aiemmin koettu tappio jostakin asiasta, jonka jälkeen asia on kuitattu. Toivottavasti.
Kaloista tulee mieleen viisaita ja oivaltavia kansanperinteen sanontoja Suomen kansan sananparsikirjan pohjattomasta kalavasusta. Kirjatimpuri suomentaa niitä murteista hieman omalla luvallaan: "Pois kalan tieltä! sano kiiski lohelle." "Ei kaipais kalaa, kun olis lohta!" "On kiire kuin kutukalalla!" "Hauki hallalla kutee, särki säällä lämpimällä!" "Ei kaikista kalavesille, eikä kirkon naapuriin!""Harvoin antaa harva verkko, mutta suuria kaloja!""Eikö verkkopyynti riitä, kun ongelle läksit!""Kalaa myöten on täky laitettava!""Odottavan onkeen kala tulee!""Ei meidän paatti jouda lainaan, kun on eines järvessä!""Viime vuonna tuli vähän, tänä vuonna ei lainkaan, on kalamiehen virsi.""Paremmin madot säästyy, kun ei kala syö!""Eihän kala rysään pääse, kun se on vettä täynnä!""Kateus vie kalat merestä!""Kaukana on kala meressä, vaikka päällä soudetaan!""-Isä, kenen rysä? - Jos siellä on kala, niin meidän!" Nämä seuraavat sanonnat löytyivät netistä kalastukseen hurahtaneiden sivuilta:"Kyllä leipää ja kalaa vintillä olis, mutta kun pennut söi portaat!""Jumala ei vähennä ihmisen iästä kalastukseen käytettyä aikaa!"
