Oli muuan Jooseppi Kirvesmies, / oli siellä missä me muutkin; / jäi hältä vaimo ja kotilies, / ja vieri viikot ja kuutkin. / Hän harvoin kirjoitti Marjalleen / ja harvoin kirjeitä saikin, / mut jouluaaton kun ehtooseen / tuli säästi joukkomme harvenneen, / niin kuulla saimme me kaikin: /
On poika syntynyt Joosepille / ja Marjatalle, ja Marjatalle! / Se syntyi mustimman orren alle, / on tuskin peitettä sille. /
Me kaikki hengessä polvistuimme / ja lapsen vierelle kumarruimme / ja siunauksen luimme. /
Ja monta paimenta parrakasta / lumessa valvoi ja vartioi, / ja vartioi sitä pientä lasta / petojen saaliiksi joutumasta - / maa, taivas kiitosta soi. /
Ja Suomen korpien yllä hohti / nyt tähti suurempi muita, / ja me kaikki käännyimme sitä kohti, / ja meidät kaikki se kotiin johti, / se tähti suurempi muita.
Yrjö Jylhä, jouluaatto 1939
Joulutunnelmaa Vantaanjoen kuutamossa.
